tiistai 13. maaliskuuta 2012

PANIIKKI ja helpotus!

Tänään oli Hertalle eilistä helpompi päivä, olin aamulla hetken koulussa, tulin hengaan hetkeks kotiin ja lähin harkkaan - jos en olis tullut välissä kotiin, Hertta olis saanu olla 8 - 17 kotona ihan yssissee.. Mutta siis, laitoin tuossa harkasta tultuani ilmotuksen oveeni naapureille että anteeksi ja toivottavasti ymmärtävät mahdolliset ulinat kun on ihan pieni pentu kyseessä.

Eilen sain sellaisen käsityksen Hertan ulvomisesta että täällä on pentu ulvonut henkihieverissä 8tuntia ilman taukoja.. Tänään, kiitos ystävän vinkin, nauhotin koneella koko yksinolon ja ohjelma nauhoituksen lisäksi piirtää myös viivaa äänestä. Ensin pelästyin kun avasin ohjelman että ei, täällä on vinguttu koko ajan, mutta sitten kuuntelin nuo tasaiset kohdat ja tajusin että ne on tyhjiä!! JES! Todellisuudessa tilanne oli siis se että noin tuntu lähtöni jälkeen, Hertta on herännyt ja jaksanut ulvoa puolisen tuntia, nukahtanut ja kahden tunnin päästä tästä, on tyttö ilmeisesti taas herännyt ja ulvonut puolisen tuntia, kun on taas rauhottunut.. Yksittäisiä vinkaisuja on muutamia, etenkin nyt iltapäivällä, mutta rohkaisevaa materiaalia.. Lisäksi tätä hiljaisuutta tukee se että kotiin tullessani, Hertta toki tulee tervehtimään, mutta rauhoittuu noin viidessä minuutissa kun olen huomioimatta, eikä huomioitaessa tämän jälkee riehaannu ihan tyystin - eli ilmeisesti mikään ylitsepääsemätön ikävä ei ole.

Toivotaan että reenaamalla tuo pienikin vinkuminen poistuu :)

Ei kommentteja: