sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Tätäkö on rakkaus?


Tänään näin jotain uskomatonta, nimittäin 13 pientä leijonanpentua. Tuntuu uskomalta että joku noista 8 pienestä tyttösestä on kolmen viikon päästä mun ihan oma. Jos voi sanoo niin "suosikkikin" taisi löytyä, tosin todellisuudessahan mun ei oo väliä mikä niistä karvapalleroista mulle tulee, mutta yksi tyllerö valloitti niin sylin kuin sydämen heti kun pentulaatikkoon astuin. Tuosta kuvasta ei oikeesti oo mitään hajua että minkäs värinen panta kyseiseltä pennulta löytyy, kun alkaa pentujen karva olla niin pitkää että pannat piiloutuu.

Tänä viikonloppuna tuli vihdoin myös haettua ensimmäiset lelut ja peti; peti on oikeasti siis kuramatto, mutta kun se oli niin pehmonen ja ihan hyvän kokonen niin ajattelin että säästän tässä ja hankin sen 100e pedin koiralle sitten kun sen järsimiseen on pienemmät todennäkösyydet. Leluja hain myös siis tosiaan muutaman, sellasen perinteisen pienen köysilelun (koko kasvaa kunhan vauvvalle tulee vähän kokoa) ja pari sammakkoa tarttui mukaan ja ehkä kolmen vuoden tarpeeksi kakkapusseja kun tulevan "mummun" oli pakko saada ostaa jotain. Ostin myös tuollaisen aktivointilelun (siis namit sisälle ja pyörittämällä tulee tavarat pihalle) lähinnä ajattelin tän niin että ainakin yksi päivän ruuista tulisi tarjoiltua siinä jahka kiinnostusta löytyy. Vielä pitäisi jonkunlainen vinkuva tai vikisevä lelu löytää, jotta joku lelu vähä metelöikin sitten.

Pennun tuloon on enää muutama känttynen viikko ja sitten onkin hieman mielenkiintoista muutama viikko kun harkkaa ja vauvvaelämää pitäs pyörittää samaan aikaan, mutta kasvattajan kanssa rupateltiin asiasta että parampi se kaikesta huolimatta olisi että mulle tulisi siinä normiluovutusajassa jotta "kiintymyssuhde" muodostuu oikein. Katsotaan miten sujuu, eiköhän tulevasta karvapallerosta saada ihan kunnollinen koira!