Olen onnellinen

Beluna

Päätelkää siis miksi :)

Kai sitten myös minä..

Kuten moni muukin koiraihminen on tullut huomanneeks, herra Millan on saapumassa Suomeen ensi vuoden puolella ja kyseinen herra herättää kaiketi kaikissa mielenkiintoisia tunteita. Itse olen hieman sitä sekä tätä mieltä. Olen monessa mielessä monella tapaa herrasen kanssa samaa mieltä esimerkiksi liikunnasta ja siitä että pitää olla säännöt ja rutiinit sun muuta, perus koiraihmiselle hyvin normaaleista asioista.

MUTTA, kyllä, en pidä siitä että koiraa pitää potkia - tai kaippa herra kutsuu jalkaliikettään joksikin muuksi - mutta itse näen sen potkuna. Enkä myöskään tykkää tyypin tavasta viedä koira pois perheeltä ja "parantaa" ongelmat näin. Tänään sattuin nimittäin niin että katselin ensin koirakuiskaajaa ja sen jälkeen isännän ja koiran käytöskoulua ja huomasin oikeasti sellaisen eron että Millan haluaa ensin huomattavasti enemmän parantaa koiran traumat itse ja vasta sitten laittaa herrasväen toimimaan, kun taas Victorialla näen enemmän menevän niin että hän näyttää ja sitten antaa ohjat mammalle ja papalle. Tosiaan, meistä on moneen veneeseen, mutta itse pidän enemmän Victorian tyylistä - tosin, näissä kahdessa julkkiskouluttajassa on paljan samaakin. Totta että Victorian sarjassa on taidettu yksi koira lopettaa, mutta itse näen asian myös siten että kaikkia ongelmia ei aina voida parantaa.

Palatakseni kuitenkin asioihin joita ehkä enemmän ihmettelen Millanin toimintatavoissa enemmän kun paheksun, nimittäin sen että miksi kaikkien koirien pitäisi osata toimia hänen törkeän isossa koiralaumassa - miksi kaikkien koirien pitäisi pystyä olemaan yli sosiaalinen.

Itse menisin mielelläni ilmaiseksi katselemaan että mitä tyypillä on sanottavaa, koska kyllä varmaan sieltä joitain ihan mielenkiintoistakin asioita tulee.

Haaveilua tuontikoirasta

Noniin, eli tämän vuoden maaliskuussa - olihan se maaliskuussa?- joka tapauksessa kävin elämäni ensimmäisessä oikeassa koiranäyttelyssä ja mistäpä muusta kannattaa aloittaa kun Cruftsista. Siellä sitten tietenkin pyörin päivän ympyrää ja välillä kuola valuen tuijottelin leoja ja kävin myös jututtamassa ilmeisesti sitä ainoata suomalaista alkuperää olevaa leo, tai lähinnä kaiketi kannattajajoukkoja. Näin Voittaja-näyttelyn jälkeen on tullut taas mietittyä tuota näyttelypäivää ja katseltua uudestaan että minkäslaisia koiria siellä Englannissa silloin näkyin nimittäin ihastuin tuon päivän aikana erääseen todella - todella vaaleaan leonarttuun ja päätinkin nyt sitten eilen illalla jäljittää että mitämissämilloin.

Ensinnäkin laitan tähän linkin missä tuo todella vaalea narttu näkyy:
http://www.youtube.com/watch?v=TuVCa6XJwns

Ostin tietenkin paikanpäältä aikoinaan sen paksun opuksen missä on osallistujalista ja mieleen oli jäänyt hämärä kuva siitä mikä sen koiran nimi oli, joten tuloksien kautta lähdin selvittämään ja mitä sieltä sitten löytyikään.

http://www.leonbergerstudbook.org.uk/debbollinby.htm

En mä sillä että ymmärtäsin noista lonkkanumeroista yhtikäs mitään, mutta sukusiitosprosentti on varsin ymmärrettävä, näin ollen eilen hautasin haikein mielin ajatukset siitä että joskus hakisin oman vaalean nartun Englannista. Enpä minä sillä että sitä koiraa olisi lähdetty hakemaan vielä lähivuosina, mutta nuo prosentit monen kohdalla ainakin hautasivat ajatukset edes tulevasta ja varmasti vaaleita löytyy lähempääkin, mutta eipä ole vielä tallustellut vastaan täällä kotimaisemissa.

Ainiin, ja tämä säälittävä koiraton koirablogi saa mahdollisesti itseensä jotkain sisältöä ensivuoden alkupuolella, mitään ei ole vielä varsinaisesti tiedossa, muuta kuin hitunen toivoa.

Viikonloppu Messarissa

Sitä näin sunnuntai-iltasella usein tuntuu ettei turnauskestävyys riitä, tällä kertaa tunne tulee kuitenkin koiranäyttelyistä eikä mistään muusta. Kuten monet tuhannet muutkin, vietin viikonloppuni messarissa kytäten jos jonkinlaista karvaturria voittaja-näyttelyssä. Lauantaina rantaudun tuohon koiramaailman ihmeeseen vasta iltapäivällä ja ehdin vain nopeasti vilkuilemaan ympärilleni ja kuten monesti viikonloppuna tuli todettua - kusemaan hunajaa. Lauantain pääteema olikin toko, tai ainakin piti olla. Itse en ole muuta kuin pintapuolisesti tietoinen lajiin liittyvistä vaateista, toki jokseenkin on selvää ollut ettei se mtn lastenleikkiä ole. Siinä sitten uskollisen ystäväni kanssa katselin ja kommentoin suorituksia ja välillä vilkuilin ympärillä käveleviä koiria. Joka tapauksessa, iltapäivä meni rattoisasti siinä, kunnes sitten päädyimme seuraamaan areenalla pyöriviä ryhmä-arvosteluja.

Ryhmäarvostelut oli ja meni, ihan oli mielenkiintoista periaatteessa, mutta eipä sieltä ylhäältä katsomosta mitään näe. Sunnuntai aamuna suuntana oli taas Pasila ja messari, aamu yhdeksästä noin puol yhteen istua kökötin Leonbergi-kehän reunalla melkein itkien. Wuffet oli jotenkin niin uskomattoman hyvännäkösiä ja pääsääntösesti hyvin käyttäytyviä. Näin uroksissa paljon juuri niitä koiria joita olen astutusilmoituksista viimeisen vuoden aikana kuolannut ja muutenkin tuli kartoitettua suomalaisten leojen ulkonäköä. Tottakai mukana oli muutama ulkolainenkin koira, jotka tietenkin veivät ne parhaimmat sijat mutta mitäpä tuosta. Oli kuitenkin ihan käsittämättömän hienoa katsella niin monia rodun edustajia -  mukana oli toki muutama varsin raskaskin koira, mutta itse en nähnyt kovin montaa todella törkeästi liioteltua leo, toki en ole ammattilainen, mutta kuitenkin ja toisaalta pitää muistaa ettei leojen kuulu mitään pikku tirriäisiä ja kauhian sportteja ollakaan.

Mitäpäs muuta, olen hieman kahden vaiheilla onko minusta kiertämään kehiä kunhan oma koira joskus ilmaantuu, toisaalta ei, koska matkustelu näyttelyiden perässä on hieman hankalaa ilman omaa autoa, mutta toisaalta näen asian myös siinä muodossa että me ihanat ihmiset olemme päättäneet luoda niin monta ihanaa koirarotua että tietynlainen ulkoinen arviointi ei ole pahitteeksi jotta jokaisen oma puudeli on sen ´näköinen kuin kuuluukin. Lisäksi, onko sillä väliä onko toisten pussissa puhtaat jauhot jos omassa on? Ei sille voi mitään jos joku päättää esittää sairaita koiria ja ne pärjäävät ja niistä jalostetaan. Itse en halua näin toimia, mutta eipä muista juuri pysty siinä estämään.

Toki, mitä tulee näyttelyihin, kyllä moni olisi meikäläiset nistinyt katsomossa jos olisi kuullut miten ihanasti arvioimme pikkunäyttelytähtiä.

Rotukoirat

Löysin tällasen blogin, ehdottomasti suosittelen vilkasemaan.
Mielenkiintosia juttuja rotukoiriin liittyen, niin terveydellisesti kuin jalostuksellisestikin.
Kantsii selailla muutamat vanhemmatkin postaukset, itse löysin sieltä muun muassa maininna Suomessa tehdystä "laillisesta rotumixauksesta". Mutta että näinhin kuviin ja tunnelmiin.


http://pedigreedogsexposed.blogspot.com/

Päätä seinään!

Viikonloppu taas lusittu, onneksi siskon perheen luona niin pysyi koira-asiat hetkellisesti pois mielestä. Sain rekuilta viestiä viikonloppuna ja vaihteeksi vähemmän hyviä uutisia, tai ei ainakaan niin rohkaisevia. Narttua mistä olin ja olen edelleen kiinnostunut on kysellyt myös eräs perhe, sinällään ei siinä mitään, mutta mitä luulette kumpi kuulostaa paremmalta: perhe maalla omakotitalolla ja isolla pihalla varustettuna VAI yksinäinen opiskelijatyttönen pk-seudulta kerrostalosta? Varsinkin kun kyselemäni narttu on hieman arahkon oloinen jos oikein ymmärtäisin. Spostissa toki vakuutettiin ettei kerrostalo sinällään ole huono ja sain puhelinnumeron kotihoitopaikkaan eli periaatteessa pitäisi vaan ottaa luuri korvaan ja soittaa, mutta.. Itse olen sitä mieltä että ensin kysyneellä on etuajo-oikeus niin sanotusti. Huomenna pitäisi kai selvitä hieman tarkemmin tämänhetkinen tilanne ja mikäli näytetään vihreää valoa, soittelen viimeistään tiistaina kotihoitopaikkaan ja kyselen tarkemmin millainen karvaturri siellä majailee. Turha sitä itseään on liikaa innostaa ettei tartte tulla sitten alas kovaa ja korkeelta..

Tämän rekkujen toiminnan lisäksi olen selaillut Apulaa,Hauvoja, Kodittomia ja kodinvaihtajia ja vielä lisäksi rotujärjestöjen omia sivuja utta kotia etsivistä.. Eli enää keltainen pörssi selaamatta ja sitä en halua edes tehdä! Lansujen sivuilla olis 10kk uros.. hmm, ehkei oo ihan mun juttuni, ei oo ehkä parasta alottaa pahimmasta murkkuiästä eteenpäin. Muutamia mielenkiintoisia ilmotuksia olen apulassakin nähnyt ja vielä enemmän siellä on tullut hymisteltyä että jo on erikoisia mixejä ihmisillä.. Suurin ongelma mulla on noitten ilmotusten kanssa se kun ihmiset ei laita spostiosotettaan, itse kun olen ujo soittelemaan puhelimella ventovieraille vaikka kuinka olisinkin oikeasti kiinnostunut..

Rakas ystäväiseni yrittää kovin uskotella että mulle on jossain selkeesti "se oikea" koira kun mikään ei mistään nappaa, itsellä alkaa toivo hiipumaan ja toisaalta, ei tässä pitäisi mikään kiire olla kun katonkin saan pääni päälle vasta parin kolmen viikon päästä, mutta kun MÄ HALUUN!

Katse Tulevaisuuteen! (ja onneksi sähköpostissa ei ole käyntilaskuria)

Kuten otsikosta voi arvata, tänään on kytätty spostia ja odoteltua joskos sieltä jotain kuuluisi yhdestä rescue-nartusta, mistä laitoin kyselyä, vielä ei ole kuulunut mutta jos vaikka viikonlopun aikana sitten kuuluisi jotain. Kuitenkin oma fiilis siitä että meikälle tulee aikuinen kotia etsivä koira on koko ajan kasvanut ja melkeinpä tällä hetkellä olo on sellainen että vain sellaisen haluan.

No mutta tässä illalla on katse suunnattu tulevaisuuteen, ehkä vähän liiankin optimistisena olen katsellut ja lueskellut erilaisia asioita. Ensinnäkin lueskelin Rekkujen sivuilta muutaman neuvoa antavan artikkelin mitkä tähänkin linkitän;
Pieni koiran ottajan opas
Kuinka lähestyä koiraa?
Eroahdistuksesta
Remmissä Räyhääjät
Itse löysin mielenkiintoisia vinkkejä teksteistä ja ainakin orientaatiota tulevaan, vaikka tulevasta ei ole vielä edes tietoa.

Lueskelun lisäksi katselin Rakkaitten Haukkujen tarjoamia kursseja siinä toivossa että sieltä jotakin löytyisi, toki vilkuilin muittenkin pk-seudulla toimivien koirankoulutustoimijoiden (hyvä sana) tarjoamia kursseja - ei vielä ole ajankohtaista mutta kaikkea kivaa löytyi ja apua pitäisi olla tarjolla jos oman koiran kanssa (sitten kun se tulee) jotain suurempian ongelmia ilmenee -  ensimmäisenä juostaan toki ystäväni luokse parkumaan oven taakse apua, mutta jos sen jälkeen tarvitsee vielä ammattilaista kiusata niin siinä tapauksessa.
Ja siinä kun pääsin lueskelemaan kaikenlaisia kurssijuttuja niin löysin myös mielenkiintoisen luennon, tai siis ihan perusasioita kai siellä käydään, mutta voisi olla ihan hyvä käydä kuuntelemassa mitä ammattilaisilla on sanottavaa, lähtisköhän tää ystävä mun kanssa tällaselle luennolle? Näin pitkälle oon päässy tänään ja toki, vielä pidemmällekin, nimittäin päätin että sitten kun oon rikas sos.työntekijä  (*virn*) niin lähen käymään kouutusohjaajakurssille, sen verran vetää koulu ja talous tiukille nyt ettei pysty, eikä sillä että mä sitä työkseni, mutta vois sitten ite hyödynnellä kun kerran rahoissa kierii lto:n palkoilla.

Että tällaset hullut suunnitelmat mulla tänään kun kerran odotellessa on pakko jotain keksiä, ja saapa nähä mitä vanhemmat sanoo mun tän kertasesta koiraprojektista, toisaalta, kai tässä nyt jo sen verran aikuisia ollaan että omat virheet saa tehä ihan ite!

Epätoivon alkeet

Huoh..

Sen sijaan että olisin tänää uppoutunut koulutehtävien tekemiseen niin kuin viimeisen vuoden amkkiopiskelijan kuuluisi, olen selaillut jos jonkinlaista palstaa ja pentuvälitystä (siinä toivossa että löytyy kodinvaihtajia) ja joka toinen minuutti päivittänyt sähköpostiani jos jotakin olisi tullut. Noh, tulihan sinne sähköpostiin sitten jotain, nimittäin hieman kielteinen vastaus rekuilta siitä koirasta mistä olin kysellyt että olisiko mitään mahdollisuuksia, ei kuulemma oikeen ensimmäiseksi koiraksi ja omakotitalokin pitäisi olla; noh, toivottavasti kyseinen koira löytää kotinsa pian jostakin muualta. Näin ollen on siis aika katsella taas jos jonkilaita kuvaa ja kuvausta erilaisista kotia etsivistä koirista. Kyllä, olen katsellut myös apulan sivuja noin viisi kertaa päivässä, mutta jotenkin vielä epäilen yksityiseltä henkilöltä vaihtajan ottamista, siinä missä tarhakoirankin, että eipä tässä missään ihan mukavuusalueen sisällä liikuta. Jos minulta kysytään, unelmien koira olisi se Leonbergi ja kuka ihmeessä antaisi parinvuoden ikäisen kiltin mussukkansa kellekkään.

No mutta siis, meinaan toki edelleenkin etsiskellä leoa ainakin sivusilmällä, mutta todellisuudessa on pysyttävä ja realisti pitää olla joten ehkä on syytä laajentaa etsintää jos sen koiran oikeasti haluaa vielä tämän vuoden puolella (jä kyllä minä haluan! vuosi aktiivista odottelua ja lähetä piti tilanteita on mulle riittävästi) Olen siis etsiskellyt jos jonkilaisilta rescue-yhdistyksiltä koirien tietoja mutta myös palloillut eri rotujärjestöjen sivuilla etsiskelemässä aikuisia myynnissä/kodinvaihdossa olevia koiria. Todellisuudessahan omallakohdalla vaatimukset on ainakin omasta mielestä kohtuu suppeat eli laajat; kunhan koiralta löytyy sen verran kokoa että uskallan pimeällä lähteä sen kanssa ulos ja se että koira on terve ja ilman suurempia ongelmia. Uskon että työkalut riittävät joihinkin asioihin ja pk-seudulla onneksi on jos jonkilaista kurssia tarjolla koiran koulutuksen tueksi.

Elän silti vielä toivossa että lähiaikoina kotiini kanssani muuttaa koiruus ilostuttamaan ja raivostuttamaan arkeani ;)

Löysin ehkä tänää jotain?

Noniin, tilanne päivitystä vai tilannepäivitystä, joka tapauksessa, asunto on löytynyt, 1.11. mulla pitäs olla ihan oma koti taas ainakin siihen asti kun opiskelut kestää ja siihen asti on sitten aikaa katella vähä ympärilleen, paperit kun tulee aikasintaan tossa kesäkuun puolenvälin jälkeen.. mutta asiaan, saatoin tänään löytää jotain kun tutkailin rescue koirien listaa ja bongasin sieltä isohkon koiraherran, kyseessä ei tietenkään ole se kauan himoittu leo, mutta koira olisi kuitenkin ja myös hieman pentua vanhempi eli parisen vuotta löytyisi jo ikää. Toisaalta en koe että kyseessä olisi kompromissi, ehkä parempikin että se himoittu leo tulee vasta toiseksi koiraksi kun on sen aika, sitten kun on edes hitunen kokemusta koiran kasvatuksesta ja oikeasti olisi kiinnostusta panostaa siihen pentuaikaan.. Tai ainakin se tuntuu nyt siltä kun toinen vaihtoehto on löytynyt, tai ainakin melkein löytynyt..

Itselläni on hieman vaatimuksia noiden rescue koirien suhteen, ei niinkään ulkonäöllisesti, muuta kun siten ettei sellaisen kanssa tarvitse pelätä kun lähtee pimeällä ulos mutta haluaisin sellaisen yksilön joka olisi asustellut Suomessa jo jonkin aikaa jotta jollakulla on jokin käsitys siitä millainen koira on kotioloissa. Itse en näe ongelmaa siinä että ottaa jonkun yhdistyksen kautta rescue koiran sillä uskon siihen että yhdistykset pyrkivät hoitamaan oman tonttinsa koirien terveysasioiden hoidossa ennen ja jälkeen koiran Suomeen tulon. En myöskään usko että petän itse itseäni kauhean paljon tässä jos päädyn rescue koiraan, totta, terveydestä ei voi pidemmällä tähtäimellä antaa takuita ja taustoista ei ole tietoa mutta ei ole väärin antaa nuorelle koiralle uusi mahdollisuus.

Tosiaan tämäkin suunnitelma saattaa kariutua vielä muutamaan eri seikkaan, ensinnäkin laitoin tiedustelua tänään löytämästäni koiraherrasta ja katsotaan sitten mikä vastaus on. Toisena on se että uusi vuokra-asuntoni lemmikkitilanne on hieman avoin vielä, ymmärtääkseni lemmikit on sallittuja tiloihin, mutta haluan varmistaa sen vielä jottei tule mitään ylläreitä sitten kun jos koiran kanssa saa prosessin eteenpäin. Tässä kai ei voi muuta sanoa kuin että toivotaan parasta ja pelätään pahinta - se mitä paras ja pahin ovat, on tietenkin aivan eri asia :D

Minäkin kiehun

Oivoivoi.. Varmaan on kaikki lueskellut tässä viimoisen parin vkon aikana noita juttuja missä isot pahat koirat on taas "syönyt ihmisiä ja pikku koiria"..Nooh, myös minä ja nythän on laitettu jtn vetoomuksia että pitbullit sun muut koiruudet pitäisi kieltää ja niin edespäin. Missään nimessä en lähde kieltämään sitä ongelmaa mikä tulee jos mikä tahansa koira annetaan vastuuttomalle omistajalle ja näin altistetaan kanssaolijat tietyille vaaroille, mutta ei se nyt tarkota että tietty koirarotu tarvitsisi kieltää, ainakaan omasta mielestäni!

Ja jos nyt sitten lähdetään kieltämään tiettyjen koirien maahantuonti siksi että ne ovat potentiaalisesti vaarallisia niille pikku fifeille jotka itse käyvät isompi joskus ärsyttämään niin saahan siihen listaan sitten lisätä kaikki todella sairaatkin koirarodut? Vai olisiko parempi vain poistaa kaikki koirat maan päältä ja hankitaan kaikki lehmät, ne ei kai oo niin kauheen vaarallisia isoja vaan.

Itsellä kun on vaikea ymmärtää sitä että miksi joku koirarotu pitäisi kieltää vain siksi että kyseisen rodun omistajista isohko osa on tehnyt virhearvioinnin ja hankkinut koiran johon ei yksinkertaisesti taidot riitä. Ja toisaalta, miksi juuri sen tietynrodun edustajat päätyvät pahoina julkisuuteen, eipä tietysti ole kovin mediaseksikästä raportoida siitä miten alle polvenkorkuiset mamman pikkumussukat purevat sormen verille. No mutta joo, jos ei tullut selväksi, olen itse sitä mieltä että kasvattajia tulisi vielä enemmän kouluttaa siinä suhteessa kelle he koiran antavat ja toisaalta yleinen sekarotuisten/rekisteröimättömien koirien tuottaminen pitäisi saada jonkinlaiseen hallintaan; mikä sinällään on mahdottomuus mutta varmasti moni näistä ilkeistä isoista tappajakoirista on ilmaantunut siksi ettei ostotilanteessa informaatiota ole ollut tarpeeksi kummallakaan puolella.. Toki ehkä vain oma mielipide, mutta haluan uskoa siihen että moni kasvattaja, oli rotu sitten mikä tahansa, hieman edes haluaa valottaa ostajalle mitä rotua tässä ollaan hankkimassa.

Missään nimessä en tietenkään väheksy sitä tuskaa mikä aiheutuu jos oma koiruus jää toisen hampaisiin tai sitä kun koira iskee ihmiseen kiinni, lähinnä vain sitä että eipä se ole edes pääasiallisesti hyökänneen koiran vika, että syy saattaa löytyä hihnan toisesta päästä tai ainakin siitä joka sitä hihnaa kantaa.....

Asunnoton&Koiraton

Pitkän hiljaiselon jälkeen päätin taas kirjoitella että missä mennään. Kuten otsikosta voi päätellä, tilanne ei ole erikoinen, tällä hetkellä ei ole vakinaista asuntoa eikä myöskään (onneksi) koiraa; onneksi siinä mielessä että kun ei asuntoa ole niin koiran kanssa voisi olla vähän tiukilla.

No mutta missä tilanne menee noin muuten? Todellisella tasolla ei varmaankaan olla lähelläkään koiraa, mutta toisaalta visio on aika selvä mitä halua, edelleen rotu on toki sama ja näin edelleen mutta kasvattajien suhteen olen suunnannut katseeni myös muualle, ihan siksi että on hyvä olla tietoinen muistakin vaihtoehdoista, mutta myös siksi että olen todennut että Suomesta tuntuu pienen etsiskelyn ja tutkiskelun jälkeen löytyvään kohtuullinen kirjo omien ajatusteni mukaan päteviä kasvattajia, tai sanotaanko mieluummin niin että kasvattajien jalostusmateriaali ja määrä vastaavat sitä mihin itse haluaisin olla osallisena ja ottaa mallia jos joskus päätyisin koiria kasvattamaan. Onko tarpeeksi sekavasti sanottu?

Mitäpäs muuta, olen alkanut yleisesti harrastaa jalostustietojärjestelmän selailua ihan oman huvin vuoksi ja tuntuu että on "oppinut katsomaan" monia asioita ja käsittänyt että oikeesti tollanen järjestelmä on aika pop. Tietojärjestelmän selailu on siis melkeinpä viihdettä meikäläiselle ja on tullut tehtyä paljon hauskoja huomioita vähä sen sun tän rodun kohdalla.

Olen tässä ajan kuluessa myös tullut siihen tulokseen että aikuisen leon hankkiminen voisi olla ihan kiva näin ensimmäiseksi, tai aikuisen koiran noin yleensä. Jotenkin tuntuu että pennun kanssa voi tehdä niin hirmuisesti virheitä ja varsinkin kun ei ole kokemusta koiran omistamisesta näin aikuisiällä niin aikuisesta koirasta voisi olla ihan mielenkiintoista aloittaa ja ottaa sitten hetken päästä pentusen riehumaan kun on jotakin käsitystä siihen miten se koira oikeasti toimii. Toisaalta, pentu tai aikuinen, meikäläisen koira ei oo hetkeen vielä tulossa kun ei ole pysyvää kattoakaan päänpäällä.

Omaa koiranhankintaa ei helpota yhtään se että moni kaveri on hankkinut koiran tässä viimeaikoina, herranjestas miten vihreäksi sitä ihminen voi muutta kun muut saa jotain mistä itse on haaveillut ja suunnitellut ja toisille koira vaan pöllähtää jostain, otan varmaan tän hankinnankin liian vakavasti, vois vaan katsella leonetistä syntyneitä ja ruveta soitteleen ( NOOT!).

pettymys..

Noniin, pennut syntyi ja meikäläiselle ei karvaista palleroa riittänyt..
Harmittaa, tottakai, mutta toisaalta näin opiskelijan näkökulmasta katsottuna niin onhan tässä toisaalta jotain hyvääkin.. Ehkä.. Onneksi kuitenkin koko pentue ja mamitsu voivat tietojen mukaan hyvin ja se tässä kai se tärkein on. Tästä sitten eteenpäin kun taas jaksaa koirajuttuja miettiä.. Nyt juuri ei jaksa suunnitella mitään uutta kun tätä hetkeä on enemmän tai vähemmän odotettu marraskuusta asti niin vähän on näiden suunnitelmien osalta tyhjä olo..

Omaa epävarmuutta..

Nyt se sitten on alkanut.. Pentujen syntymiseen on vajaa viikko aikaa, jahka mennään normaaleiden laskeskelujen mukaan, mutta oma varmuus pennusta alkaa vähenemään.. Ei niinkään siksi että tuleeko vaiko ei, vaan sen suhteen että pitäisikö vaiko ei.. Lähimmät ihmiset ovat päättäneet olla tukematta, tai siis ovat ainakin sitä mieltä ettei mun kuulu hankkia koiraa ja että koira suurinpiirtein kärsii joutuessaan asumaan kanssani pienessä kämpässä. Tämä ei kuitenkaan ole isoin asia, tiedän että tosipaikan tullen niin saan "tuoda koiran kotiin" ja niin edespäin, mutta ehkä oma epävarmuus tulee taloudellisista ja omaan kotiin liittyvistä asioista.

Syksyn asunnosta ei ole vielä tietoa ja olen vähän niinkuin päättänyt että jos vaan saan muutaman päivän päätösaikaa pentujen synnyttyä niin mikäli päätöspäivään mennessä meikäläisellä ei kämppää ole, "luovun pentuhaaveesta" ainakin toistaiseksi, sillä haluan kuitenkin että on jotain tietoa ettei sitten syyskuussa etsitä yksityisiltä vuokra-asuntoa koiran pennun kanssa ja varmaan joillakin on käsitys siitä että mitä pk-seudulta saa yksityisistä vuokrakämpistä maksaa - suoraan sanottuna ei kellään yksinasuvalla opiskelijalla ole varaa elättää itseään ja koiraa niillä hinnoilla. Eli siinä tapauksessa suunnitelmat siirtyy vuodella eteenpäin ja kaikki muut paitsi minä ovat tyytyväisiä. Toisaalta tässä on pakko muistaa se ettei se koiran omistaminen ole ilmasta joten pitää siinä mielessä pitää järki kädessä.

Mistä siis päästäänkin siihen että talous olis ihan jees jos olis kunnossa kun haukku tulee ja joo, on mulla tällä hetkellä tai ainakin kesän lopulla talous pystyssä mutta pitää muistaa että kun koulu jatkuu eletään ihan sillä alle 500e kuussa, koska ei ihan pienen pennun kanssa tehdä koulun jälkeen enää sitten töitä.. Eli todellisuudessa oikeasti näyttää siltä että pentu jää meikäläiseltä saamatta tällä kertaa vaikka tyttöjä tulisikin tarpeeksi ja yhtä tarjottaisiin, mutta pitää tietyissä asioissa ainakin oman pääkopan sisällä pitää joku roti näitten asioitten järkevyyden suhteen.

Missä mennään?

Doddih, Suomeen on kotouduttu ja torstaista lähtien on juostu jos jonkilaisessa paikassa.. Tuli siinä lauantaina kävästyä vajaan parin tunnin vierailulla kasvattaja-Arjan luonakin vielä. Oli varsin mukava ja informatiivinen vierailu, tuntu siltä että ei tarvinnu oikeen mitään kysellä kun vastauksia tuli jotenkin niin paljon, vaikka toki on tässä tullut viimeset kaksi kuukautta kytättyä kotisivuja ja Belunan blogia kun viimestä päivää joten jonkilainen haju oli siitä mitä siellä suunnalla tapahtuu. Mutta siis, muutama asia selveni ainakin jollakin tavalla ja siitä sitten lähdetään tulevia odotuksia rakentamaan.

Ensinnäkin siis Milana-mammalla on laskettu aika tuossa kesäkuun puolessa välissä ja ilmeisesti muutama päivä sen jälkeen tulee tieto siitä saanko pentua vai en, tieto tulee joka tapauksessa. Sitten kun pennut sen seitsämän viikkoa ovat kasvaneet on vuorossa pentutestaus ja sitten tietää tarkemmin että mikä karvapallo pääsee meikäläisen syliin pysyvästi jos pääsee. Vaikka asia olikin jo tiedossa, niin oli kiva myös saada varmistus siitä että varaajat eivät varsinaisesti ole missään "ensimmäinen varaaja saa varmasti pennun" järjestyksessä vaan henkilökemiat ja fiilikset vaikuttaa siihen kukamitämissähä. Toki kyseinen ehto tuo itselle hieman paineita, toisaalta taas koska Belunassa jo muutama pentue on jo ollut niin Arja osaa varmaan jollakin tavalla katsoa onko henkilöistä koiran omistajiksi ja erityisesti ison koiran omistajiksi. Jotkut saattavat kyseistä tapaa ehkä kritisoida, mutta henk.koht. meikäläinen kokee sen enemmän hyvänä asiana siinä suhteessa että pentujen omistajia oikeasti mietitään.

Mitäpäs muuta, ainiin, en nyt varsinaisesti joutunut kuulusteluun, mutta hieman tuli sellaisia kysymyksiä ettei osannut oikeastaan ajatella "niin pitkälle" esimerkiksi siis koiran sairastuessa, tottakai koira viedään siis lekurille ja rahat revitään jostain (luotan siihen että sukulaisilta löytyy luottoa hätätapauksessa) mutta että jos koiran kipeytyminen on sellanen että vaatii hoitoa niin että meikäläisen koulu tulee tielle (ja joo, siis kouluhan tulee koiranhoidon tielle ;D, mutta joo) Meidän mami onneksi siihen sitten sano että kyllä koira on tervetullut mummulaan ja kyllä noita hoitajia uskoakseni löytyy tarvittaessa, mutta taas tuli esille asioita mitä en siis ollut tullut miettineeksi :)

Henkilökohtaisesti tuntu että ilmapiiri oli aika avoin molemmin puolin ja muutenkin sujui, nyt siis vaan odotellaan sitä soittoa/viestiä pentusista.

Mitä jos..?

Eli mitä jos käykin niin ettei meikäläiselle pentueesta pupsia liikene?

Olen tässä mietiskellytkin että pitäisikö ottaa yhteyttä johonkin toiseen kasvattajaa tai ainakin katsella "muita vaihtoehtoja", muuutta olen kuitenkin päätynyt siihen että jos tästä pentueesta ei meikälle karvatassua tule, odottelen sitten seuraavaa (niin kuin oli alunperin suunnitelmissakin). Ainakin siis näin pentujen suhteen. Tähän on moniakin syitä, mutta sittenpähän on vuoden verran lisää aikaa miettiä :D

Mutta siis pentua ei tule jos ei nyt tärppää niin ainakaan vuoteen, mutta olen miettinyt että jos sattuisi joku kodinvaihtaja ilmaantumaan niin voisihan sitä miettiä. Toki leoja kohtuu harvoin, ainakin oman tarkkailuni mukaan, ilmenee missään palstoilla, mutta ainahan sitä voi toivoa.. :D

Eli koska suomenkieleni on vaihteeksi hyvin epäselvää, selvennän; karvapalleron tuleminen riippuu siitä tuleeko Belunaan mulle pentu. Ja toisena vaihtoehtona on kodinvaihtaja leo tai kaippa tällaisessa tilanteessa voi hieman joustaa, kunhan pysytään "koiran kokoisessa koirassa" -meikäläisen määritelmällä.

Onko muita ehdotuksia?

Väliaika, kahvia ja pullaa..

Tänään tuli yllättäen luettua Belunan blogista että pikku pentusia on odotettavissa. :) Voitte ehkä kuvitella mitkä oli fiilikset kun henk.koht. odottelin että viikon päästä tällaisia uutisia voisi lueskella. hmm.. Nyt siis meikäläinen on ainakin puolittaisen askeleen lähempänä ensimmäistä koiraa mitä olin eilen.

Mutta kuten jo aikaisemmin olen saattanut mainita, monta mutkaa on vielä tässä edessä ennen kuin koiruus meikäläisen syliin asti pääsee. Ensinnäkin tosiaan pitää päästä Suomeen, toiseksi, saas nähdä mikä on kasvattajan analyysi kun tavataan ensimmäistä kertaa ;) hieman sitä tässä jännittelen kun kokemus tällaisista asioista on hyvin minimaalinen siis olematon.. Tapaamisen jälkeen pitää vielä odotella että pennut syntyvät ja sitten vielä kaikki paikat ristissä toivoa että juuri meikäläisen narttupentu syntyy...

Sen lisäksi että jo tuossa on odoteltavaa, niin koska kun olen asunut täällä saaressa viimeisen "vuoden" tarvitsisi pk-seudulta löytää kohtuuhintainen asunto missä saa pitää pientä karvakasaa; toki tässä olen vielä jonkun verran optimistinen, ehkä hieman liiankin kun viime kerralla asunnon sain jotenkin niin vaivattomasti. Mitäpäs sitten vielä, eipä kai, eiköhän tuokin tuossa jo alkuun riitä tuomaan vähän lisäjännitystä tähän muutenkin kammottavaan odotteluun ;)

Näin opiskelijana olen päässäni pyöritellyt tätä koiran hankintaa aika kauan ja pohtinut että onko tässä nyt yhtään mitään järkeä hankkia sitä nyt tai sitten että kun kyseinen rotu on kuitenkin niin iso ja mitä jos ja jos ja jos. Olen kuitenkin sen verran tässä puntaroinut asioita ja tullut siihen tulokseen että olen ansainnut koiran ja uskon että koirallakin tulee olemaan hyvä olla minun kanssani, ymmärrän toki jos ihmiset haluavat arvostella, mutta henk.koht. kuitenkin tärkeintä on se että kykenen hoitamaan koiran tarpeet ja toisaalta, itse oletan olevani asiantuntija siinä mitä koiran kanssa päivittäin tee kunhan pörrö ilmaantuu kun ne satunnaiset kuiskuttelijat jotka uskovat ison koiran kituvan pienissä tiloissa.. hmm..

Uskon että kyseinen fiilis on kohtuu monella koiranomistajalla joilla ei ole 200 neliötä sisätiloja tarjota koiralleen, mutta toisaalta, eipä se koira siellä sisällä sitä tilaa niin paljon tarvitse ja toisaalta, eipä ne ulkopuoliset tiedä mitä kaikkea omistajalla on tarjottavana koiralleen..

Kasvattajan valitseminen ei ole ydinfysiikkaa mutta..?

No nyt kun "päästiin vauhtiin" niin miksi sitte ei jatkaisi samantien. Hieman siis siitä prosessista minkä itse kävin läpi kun hain kasvattajaa johon otan yhteyttä..

Ensinnäkin siis ensin ajattelin että katselen vain miten on kasvattajat suunnitellut pentueita seuraavan vuoden sisällä, toki alkuun oli suunnitteilla että katselen pentuja vasta valmistumisen jälkeen mutta sitten suunnitelmat muuttui ja usko itseen kasvoi, mutta siis ensin selailin vain leonetin sivujen kasvattajalistalta ja suljin pois ne joilta ei löytynyt nettisivuja. En tehnyt tätä sillä että kaikilla tarvitsee olla nettisivut mutta meikäläiselle tuo lisää "luottamusta" että pääsen katselemaan hieman miltä missäkinpäin näyttää. Ja henk.koht. jos ei ole mitään automaattisia liitoksia kehenkään niin ehdottomasti leojen omilta sivuilta kannattaa tietoa ensimmäisenä lähteä etsimään.

Tässä vaiheessa sitten astui kaveri esiin ja jo näin alussa pitää sanoa että olen jokseenkin manipuloitavissa, mutta siis, kaverilla on pikkasen enemmän kokemusta koirista ja katsellut toisten rotujen kasvattajia jo jonkin aikaan. Noh, hän sitten sai meikäläisen keskittymään sellaisiin asioihin mistä ei edes ollut alkuun mitään tietoa, nimittäin terveystilatoihin.. Eiköhän niihin olisi jossakin vaiheessa ihan muutenkin tullut keskityttyä mutta nyt ehkä vähän nopeammin. Tämän takia rajasin sitten omat kiinnostukseni siihen että kasvattajan tulisi käyttää jalostukseen selkeästi terveitä koiria, eipä silti, taitaa 99,9% leokasvattajista keskittyäkin näihin tilastoihin vakavasti mutta kuitenkin.

Sitten kun omat mieltymykset tämän suhteen oli päätetty niin aloin keskittymään siihen että miten paljon pentueita kullakin kasvattajalla on ja miltä kasvattien tulokset näyttävät terveystilanteen suhteen, tässä vaiheessa tapahtuikin suurin karsinta sillä halusin kasvattajan jonka kasvatustyö oli vielä alkuvaiheessa, mutta kuitenkin muutama pentua jo takana. Eli siis suomeksi tässä vaiheessa tilastollisesti isoimmat kasvattajat jäivät tässä vaiheessa pois. Ja ennen kuin ketään ottaa tästä itseensä, nämä ovat minun omia rajauksiani eivätkä siis näin kritisoi kenenkään arvokasta työtä kyseisen rodun hyväksi.

Eiköhän tuossa ollut ne päärajaukset, eli terveystilasto ja kasvatustoiminnan laajuus. Terveyteen siis tietenkin kuuluu myös sukusiitosprosentit sunmuut vastaavat ja niitä tarkastellessani järkytyinkin katsellessani perheessäni olleen leon tietoja, hui kauhistus mitä lukemia..:/

Enpä minä sillä etteikö koiraa oikeasti voi tavallaan valita sellaiselta kasvattajalta, jolla vain "sattuu olemaan pentuja" kun sellainen aika on ja uskonkin että näin useinkin tapahtuu ja hyvä niin. Eikä toki kaikki vastuu koiran hankkimisesta läheskään ole ostajalla, vaan asiansa osaava kasvattaja haluaa tavata ostajan ennen tai ainakin haluaa tietää ostajasta ennen kuin pentunsa henkilölle antaa. Tai näin minä ainakin asian näen, etenkin näin isosta rodusta kun on kyse.

Jaa että missäkö mennään nytten? Otin siis ensimmäistä kertaa kasvattajaan yhteyttä viime vuoden lopulla spostilla, sillä majapaikkani on tällä hetkellä jossain aivan muualla kuin Suomessa ja kyseisessä spostissa olinkin vielä sitä mieltä että kyselin vielä "suunnittelemattomasta" pentueesta, eli en siis seuraavasta, mutta kun prosessi oli saatu aluille ja vastaanottokin oli omasta mielestäni varsin positiivinen niin halu saada pentu jo seuraavasta pentueesta kasvoi. Pitkän harkinnan päätteeksi sitten laittelin uutta spostia ja tunnustelin että mitkäs olisivat mahdollisuudet kyseiseen.. Ja siinä siis ollaan, ilmeisesti nimeni on ylhäällä ja nyt odotellaan pentuja, toki koska en ole vielä kasvattajaa tavannut face-to-face, ei aivan satavarma voi kaikesta olla ja toisaalta, eipä sen kai pidäkään olla.

Sen suhteen meikäläinen odottaa että jalkautuu tuossa toukokuun lopussa Suomen maankamaralle ja pääsen tapaamaan kasvattajaa sekä hänen koiralaumaansa.

Tältä erää kuitenkin palailemisiin;
Kettu kuittaa.

Tästäkö Se Alkaa?

Eli vihdosta viimein sain blogin aikaiseksi, vaikka eipä tässä kai ole mikään kiire kun tulevasta koirasta ei vielä ole mitään varmaa tietoa. Joka tapauksessa, tästä se lähtee, tai oikeasti projekti on lähtenyt alulleen jo marraskuussa eli noin puolisen vuotta sitten, tai siis se aktiivinen osa projektista.

Pääpointti on kuitenkin siinä että ensimmäistä koiraa tässä haeskelen ja toisaalta myös jollakin taholla varmasti odottelen, sillä marraskuussa tuli oltua ensimmäistä kertaa yhteen kasvattajaan yhteydessä asian tiimoilta ja loppujen lopuksi ollaan nyt siinä pisteessä että jos hyvin käy ja kaikki menee niin kuin elokuvissa niin ensimmäinen oma koira on kasvamassa koiruuden masussa.

Tarkoitus on siis hieman kertoilla fiiliksiä tästä odottelusta ja sitten jos niin onnellisesti käy että pentu minulle tulee niin kertoilla touhuista kunhan neitokainen kasvaa (ja kyllä, narttua tässä odotellaan).

Jaa että mitäkö rotua? Meikäläinen on tässä viimeisen muutaman vuoden aikana kahlannut läpi sekä omaa päätään että erilaisia nettijuttuja koiriin liittyen, ensin oli suunnitelmissa westie, sitten siitä kasvoi tolleri ja tollerin kautta päästiin kultsuun ja nyt ollaan päädytty leoon. Tiedän ettei ole otollista hankkia isoa koiraa jokseenkiin pieniin tiloihin kun se tässä opiskellessa vielä on ainakin vuoden verran edessä, mutta toisaalta, uskon siihen ettei se koira sitä tilaa sisällä niin paljon tavitse jos ulkona päästään olemaan tarpeeksi päivittäin. Tämäkin on asia josta jokaiselta löytyy oma näkemys ja kokemus, mutta itse haluan uskoa siihen että nyt on paras hetki hankkia koira jos sellainen nyt vain ilmaantuu.

Nii ja todellakin, ensimmäistä koiruutta tässä ollaan hankkimassa eli jokainen uusi päivä luultavasti tuo mukanaan uusia haasteita ja kommelluksia. Ihan noviisin tasolla en koirien suhteen ole kun on tässä koko pieni ikä tullut oltua tekemisissä haukkujen suhteen, ensimmäinen koira tuli meille ennen kuin menin kouluun - lansu, kyseisen neidon elämä oli kyllä varsin lyhyt kun pääsi itse kerran ulos ovesta (avasi itse, tai näin mulle on kerrottu) ja lähti haahuilemaan ja jäi auton alle. Omat kokemukset kyseistä tytsystä on varsin rajalliset mutta sitten kun olin siinä iässä että kouluun piti mennä niin meille hankittiin leo ja voi että, kun tästä neidosta aika jätti tuossa 2005 niin sydän oli palasina ja sitä on paikkailtu tässä jokunen vuosi.

Mutta ehkä se siitä, nyt mennään tässä päivässä ja omaa pupsia odotellessa. Ehkä se sieltä ja varmaan viimeistään heinäkuussa tulee tietoon se että saako meikäläinen pentusen;

toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta ;)