Doddih, Suomeen on kotouduttu ja torstaista lähtien on juostu jos jonkilaisessa paikassa.. Tuli siinä lauantaina kävästyä vajaan parin tunnin vierailulla kasvattaja-Arjan luonakin vielä. Oli varsin mukava ja informatiivinen vierailu, tuntu siltä että ei tarvinnu oikeen mitään kysellä kun vastauksia tuli jotenkin niin paljon, vaikka toki on tässä tullut viimeset kaksi kuukautta kytättyä kotisivuja ja Belunan blogia kun viimestä päivää joten jonkilainen haju oli siitä mitä siellä suunnalla tapahtuu. Mutta siis, muutama asia selveni ainakin jollakin tavalla ja siitä sitten lähdetään tulevia odotuksia rakentamaan.
Ensinnäkin siis Milana-mammalla on laskettu aika tuossa kesäkuun puolessa välissä ja ilmeisesti muutama päivä sen jälkeen tulee tieto siitä saanko pentua vai en, tieto tulee joka tapauksessa. Sitten kun pennut sen seitsämän viikkoa ovat kasvaneet on vuorossa pentutestaus ja sitten tietää tarkemmin että mikä karvapallo pääsee meikäläisen syliin pysyvästi jos pääsee. Vaikka asia olikin jo tiedossa, niin oli kiva myös saada varmistus siitä että varaajat eivät varsinaisesti ole missään "ensimmäinen varaaja saa varmasti pennun" järjestyksessä vaan henkilökemiat ja fiilikset vaikuttaa siihen kukamitämissähä. Toki kyseinen ehto tuo itselle hieman paineita, toisaalta taas koska Belunassa jo muutama pentue on jo ollut niin Arja osaa varmaan jollakin tavalla katsoa onko henkilöistä koiran omistajiksi ja erityisesti ison koiran omistajiksi. Jotkut saattavat kyseistä tapaa ehkä kritisoida, mutta henk.koht. meikäläinen kokee sen enemmän hyvänä asiana siinä suhteessa että pentujen omistajia oikeasti mietitään.
Mitäpäs muuta, ainiin, en nyt varsinaisesti joutunut kuulusteluun, mutta hieman tuli sellaisia kysymyksiä ettei osannut oikeastaan ajatella "niin pitkälle" esimerkiksi siis koiran sairastuessa, tottakai koira viedään siis lekurille ja rahat revitään jostain (luotan siihen että sukulaisilta löytyy luottoa hätätapauksessa) mutta että jos koiran kipeytyminen on sellanen että vaatii hoitoa niin että meikäläisen koulu tulee tielle (ja joo, siis kouluhan tulee koiranhoidon tielle ;D, mutta joo) Meidän mami onneksi siihen sitten sano että kyllä koira on tervetullut mummulaan ja kyllä noita hoitajia uskoakseni löytyy tarvittaessa, mutta taas tuli esille asioita mitä en siis ollut tullut miettineeksi :)
Henkilökohtaisesti tuntu että ilmapiiri oli aika avoin molemmin puolin ja muutenkin sujui, nyt siis vaan odotellaan sitä soittoa/viestiä pentusista.
maanantai 30. toukokuuta 2011
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Mitä jos..?
Eli mitä jos käykin niin ettei meikäläiselle pentueesta pupsia liikene?
Olen tässä mietiskellytkin että pitäisikö ottaa yhteyttä johonkin toiseen kasvattajaa tai ainakin katsella "muita vaihtoehtoja", muuutta olen kuitenkin päätynyt siihen että jos tästä pentueesta ei meikälle karvatassua tule, odottelen sitten seuraavaa (niin kuin oli alunperin suunnitelmissakin). Ainakin siis näin pentujen suhteen. Tähän on moniakin syitä, mutta sittenpähän on vuoden verran lisää aikaa miettiä :D
Mutta siis pentua ei tule jos ei nyt tärppää niin ainakaan vuoteen, mutta olen miettinyt että jos sattuisi joku kodinvaihtaja ilmaantumaan niin voisihan sitä miettiä. Toki leoja kohtuu harvoin, ainakin oman tarkkailuni mukaan, ilmenee missään palstoilla, mutta ainahan sitä voi toivoa.. :D
Eli koska suomenkieleni on vaihteeksi hyvin epäselvää, selvennän; karvapalleron tuleminen riippuu siitä tuleeko Belunaan mulle pentu. Ja toisena vaihtoehtona on kodinvaihtaja leo tai kaippa tällaisessa tilanteessa voi hieman joustaa, kunhan pysytään "koiran kokoisessa koirassa" -meikäläisen määritelmällä.
Onko muita ehdotuksia?
Olen tässä mietiskellytkin että pitäisikö ottaa yhteyttä johonkin toiseen kasvattajaa tai ainakin katsella "muita vaihtoehtoja", muuutta olen kuitenkin päätynyt siihen että jos tästä pentueesta ei meikälle karvatassua tule, odottelen sitten seuraavaa (niin kuin oli alunperin suunnitelmissakin). Ainakin siis näin pentujen suhteen. Tähän on moniakin syitä, mutta sittenpähän on vuoden verran lisää aikaa miettiä :D
Mutta siis pentua ei tule jos ei nyt tärppää niin ainakaan vuoteen, mutta olen miettinyt että jos sattuisi joku kodinvaihtaja ilmaantumaan niin voisihan sitä miettiä. Toki leoja kohtuu harvoin, ainakin oman tarkkailuni mukaan, ilmenee missään palstoilla, mutta ainahan sitä voi toivoa.. :D
Eli koska suomenkieleni on vaihteeksi hyvin epäselvää, selvennän; karvapalleron tuleminen riippuu siitä tuleeko Belunaan mulle pentu. Ja toisena vaihtoehtona on kodinvaihtaja leo tai kaippa tällaisessa tilanteessa voi hieman joustaa, kunhan pysytään "koiran kokoisessa koirassa" -meikäläisen määritelmällä.
Onko muita ehdotuksia?
maanantai 9. toukokuuta 2011
Väliaika, kahvia ja pullaa..
Tänään tuli yllättäen luettua Belunan blogista että pikku pentusia on odotettavissa. :) Voitte ehkä kuvitella mitkä oli fiilikset kun henk.koht. odottelin että viikon päästä tällaisia uutisia voisi lueskella. hmm.. Nyt siis meikäläinen on ainakin puolittaisen askeleen lähempänä ensimmäistä koiraa mitä olin eilen.
Mutta kuten jo aikaisemmin olen saattanut mainita, monta mutkaa on vielä tässä edessä ennen kuin koiruus meikäläisen syliin asti pääsee. Ensinnäkin tosiaan pitää päästä Suomeen, toiseksi, saas nähdä mikä on kasvattajan analyysi kun tavataan ensimmäistä kertaa ;) hieman sitä tässä jännittelen kun kokemus tällaisista asioista on hyvin minimaalinen siis olematon.. Tapaamisen jälkeen pitää vielä odotella että pennut syntyvät ja sitten vielä kaikki paikat ristissä toivoa että juuri meikäläisen narttupentu syntyy...
Sen lisäksi että jo tuossa on odoteltavaa, niin koska kun olen asunut täällä saaressa viimeisen "vuoden" tarvitsisi pk-seudulta löytää kohtuuhintainen asunto missä saa pitää pientä karvakasaa; toki tässä olen vielä jonkun verran optimistinen, ehkä hieman liiankin kun viime kerralla asunnon sain jotenkin niin vaivattomasti. Mitäpäs sitten vielä, eipä kai, eiköhän tuokin tuossa jo alkuun riitä tuomaan vähän lisäjännitystä tähän muutenkin kammottavaan odotteluun ;)
Näin opiskelijana olen päässäni pyöritellyt tätä koiran hankintaa aika kauan ja pohtinut että onko tässä nyt yhtään mitään järkeä hankkia sitä nyt tai sitten että kun kyseinen rotu on kuitenkin niin iso ja mitä jos ja jos ja jos. Olen kuitenkin sen verran tässä puntaroinut asioita ja tullut siihen tulokseen että olen ansainnut koiran ja uskon että koirallakin tulee olemaan hyvä olla minun kanssani, ymmärrän toki jos ihmiset haluavat arvostella, mutta henk.koht. kuitenkin tärkeintä on se että kykenen hoitamaan koiran tarpeet ja toisaalta, itse oletan olevani asiantuntija siinä mitä koiran kanssa päivittäin tee kunhan pörrö ilmaantuu kun ne satunnaiset kuiskuttelijat jotka uskovat ison koiran kituvan pienissä tiloissa.. hmm..
Uskon että kyseinen fiilis on kohtuu monella koiranomistajalla joilla ei ole 200 neliötä sisätiloja tarjota koiralleen, mutta toisaalta, eipä se koira siellä sisällä sitä tilaa niin paljon tarvitse ja toisaalta, eipä ne ulkopuoliset tiedä mitä kaikkea omistajalla on tarjottavana koiralleen..
Mutta kuten jo aikaisemmin olen saattanut mainita, monta mutkaa on vielä tässä edessä ennen kuin koiruus meikäläisen syliin asti pääsee. Ensinnäkin tosiaan pitää päästä Suomeen, toiseksi, saas nähdä mikä on kasvattajan analyysi kun tavataan ensimmäistä kertaa ;) hieman sitä tässä jännittelen kun kokemus tällaisista asioista on hyvin minimaalinen siis olematon.. Tapaamisen jälkeen pitää vielä odotella että pennut syntyvät ja sitten vielä kaikki paikat ristissä toivoa että juuri meikäläisen narttupentu syntyy...
Sen lisäksi että jo tuossa on odoteltavaa, niin koska kun olen asunut täällä saaressa viimeisen "vuoden" tarvitsisi pk-seudulta löytää kohtuuhintainen asunto missä saa pitää pientä karvakasaa; toki tässä olen vielä jonkun verran optimistinen, ehkä hieman liiankin kun viime kerralla asunnon sain jotenkin niin vaivattomasti. Mitäpäs sitten vielä, eipä kai, eiköhän tuokin tuossa jo alkuun riitä tuomaan vähän lisäjännitystä tähän muutenkin kammottavaan odotteluun ;)
Näin opiskelijana olen päässäni pyöritellyt tätä koiran hankintaa aika kauan ja pohtinut että onko tässä nyt yhtään mitään järkeä hankkia sitä nyt tai sitten että kun kyseinen rotu on kuitenkin niin iso ja mitä jos ja jos ja jos. Olen kuitenkin sen verran tässä puntaroinut asioita ja tullut siihen tulokseen että olen ansainnut koiran ja uskon että koirallakin tulee olemaan hyvä olla minun kanssani, ymmärrän toki jos ihmiset haluavat arvostella, mutta henk.koht. kuitenkin tärkeintä on se että kykenen hoitamaan koiran tarpeet ja toisaalta, itse oletan olevani asiantuntija siinä mitä koiran kanssa päivittäin tee kunhan pörrö ilmaantuu kun ne satunnaiset kuiskuttelijat jotka uskovat ison koiran kituvan pienissä tiloissa.. hmm..
Uskon että kyseinen fiilis on kohtuu monella koiranomistajalla joilla ei ole 200 neliötä sisätiloja tarjota koiralleen, mutta toisaalta, eipä se koira siellä sisällä sitä tilaa niin paljon tarvitse ja toisaalta, eipä ne ulkopuoliset tiedä mitä kaikkea omistajalla on tarjottavana koiralleen..
torstai 5. toukokuuta 2011
Kasvattajan valitseminen ei ole ydinfysiikkaa mutta..?
No nyt kun "päästiin vauhtiin" niin miksi sitte ei jatkaisi samantien. Hieman siis siitä prosessista minkä itse kävin läpi kun hain kasvattajaa johon otan yhteyttä..
Ensinnäkin siis ensin ajattelin että katselen vain miten on kasvattajat suunnitellut pentueita seuraavan vuoden sisällä, toki alkuun oli suunnitteilla että katselen pentuja vasta valmistumisen jälkeen mutta sitten suunnitelmat muuttui ja usko itseen kasvoi, mutta siis ensin selailin vain leonetin sivujen kasvattajalistalta ja suljin pois ne joilta ei löytynyt nettisivuja. En tehnyt tätä sillä että kaikilla tarvitsee olla nettisivut mutta meikäläiselle tuo lisää "luottamusta" että pääsen katselemaan hieman miltä missäkinpäin näyttää. Ja henk.koht. jos ei ole mitään automaattisia liitoksia kehenkään niin ehdottomasti leojen omilta sivuilta kannattaa tietoa ensimmäisenä lähteä etsimään.
Tässä vaiheessa sitten astui kaveri esiin ja jo näin alussa pitää sanoa että olen jokseenkin manipuloitavissa, mutta siis, kaverilla on pikkasen enemmän kokemusta koirista ja katsellut toisten rotujen kasvattajia jo jonkin aikaan. Noh, hän sitten sai meikäläisen keskittymään sellaisiin asioihin mistä ei edes ollut alkuun mitään tietoa, nimittäin terveystilatoihin.. Eiköhän niihin olisi jossakin vaiheessa ihan muutenkin tullut keskityttyä mutta nyt ehkä vähän nopeammin. Tämän takia rajasin sitten omat kiinnostukseni siihen että kasvattajan tulisi käyttää jalostukseen selkeästi terveitä koiria, eipä silti, taitaa 99,9% leokasvattajista keskittyäkin näihin tilastoihin vakavasti mutta kuitenkin.
Sitten kun omat mieltymykset tämän suhteen oli päätetty niin aloin keskittymään siihen että miten paljon pentueita kullakin kasvattajalla on ja miltä kasvattien tulokset näyttävät terveystilanteen suhteen, tässä vaiheessa tapahtuikin suurin karsinta sillä halusin kasvattajan jonka kasvatustyö oli vielä alkuvaiheessa, mutta kuitenkin muutama pentua jo takana. Eli siis suomeksi tässä vaiheessa tilastollisesti isoimmat kasvattajat jäivät tässä vaiheessa pois. Ja ennen kuin ketään ottaa tästä itseensä, nämä ovat minun omia rajauksiani eivätkä siis näin kritisoi kenenkään arvokasta työtä kyseisen rodun hyväksi.
Eiköhän tuossa ollut ne päärajaukset, eli terveystilasto ja kasvatustoiminnan laajuus. Terveyteen siis tietenkin kuuluu myös sukusiitosprosentit sunmuut vastaavat ja niitä tarkastellessani järkytyinkin katsellessani perheessäni olleen leon tietoja, hui kauhistus mitä lukemia..:/
Enpä minä sillä etteikö koiraa oikeasti voi tavallaan valita sellaiselta kasvattajalta, jolla vain "sattuu olemaan pentuja" kun sellainen aika on ja uskonkin että näin useinkin tapahtuu ja hyvä niin. Eikä toki kaikki vastuu koiran hankkimisesta läheskään ole ostajalla, vaan asiansa osaava kasvattaja haluaa tavata ostajan ennen tai ainakin haluaa tietää ostajasta ennen kuin pentunsa henkilölle antaa. Tai näin minä ainakin asian näen, etenkin näin isosta rodusta kun on kyse.
Jaa että missäkö mennään nytten? Otin siis ensimmäistä kertaa kasvattajaan yhteyttä viime vuoden lopulla spostilla, sillä majapaikkani on tällä hetkellä jossain aivan muualla kuin Suomessa ja kyseisessä spostissa olinkin vielä sitä mieltä että kyselin vielä "suunnittelemattomasta" pentueesta, eli en siis seuraavasta, mutta kun prosessi oli saatu aluille ja vastaanottokin oli omasta mielestäni varsin positiivinen niin halu saada pentu jo seuraavasta pentueesta kasvoi. Pitkän harkinnan päätteeksi sitten laittelin uutta spostia ja tunnustelin että mitkäs olisivat mahdollisuudet kyseiseen.. Ja siinä siis ollaan, ilmeisesti nimeni on ylhäällä ja nyt odotellaan pentuja, toki koska en ole vielä kasvattajaa tavannut face-to-face, ei aivan satavarma voi kaikesta olla ja toisaalta, eipä sen kai pidäkään olla.
Sen suhteen meikäläinen odottaa että jalkautuu tuossa toukokuun lopussa Suomen maankamaralle ja pääsen tapaamaan kasvattajaa sekä hänen koiralaumaansa.
Tältä erää kuitenkin palailemisiin;
Kettu kuittaa.
Ensinnäkin siis ensin ajattelin että katselen vain miten on kasvattajat suunnitellut pentueita seuraavan vuoden sisällä, toki alkuun oli suunnitteilla että katselen pentuja vasta valmistumisen jälkeen mutta sitten suunnitelmat muuttui ja usko itseen kasvoi, mutta siis ensin selailin vain leonetin sivujen kasvattajalistalta ja suljin pois ne joilta ei löytynyt nettisivuja. En tehnyt tätä sillä että kaikilla tarvitsee olla nettisivut mutta meikäläiselle tuo lisää "luottamusta" että pääsen katselemaan hieman miltä missäkinpäin näyttää. Ja henk.koht. jos ei ole mitään automaattisia liitoksia kehenkään niin ehdottomasti leojen omilta sivuilta kannattaa tietoa ensimmäisenä lähteä etsimään.
Tässä vaiheessa sitten astui kaveri esiin ja jo näin alussa pitää sanoa että olen jokseenkin manipuloitavissa, mutta siis, kaverilla on pikkasen enemmän kokemusta koirista ja katsellut toisten rotujen kasvattajia jo jonkin aikaan. Noh, hän sitten sai meikäläisen keskittymään sellaisiin asioihin mistä ei edes ollut alkuun mitään tietoa, nimittäin terveystilatoihin.. Eiköhän niihin olisi jossakin vaiheessa ihan muutenkin tullut keskityttyä mutta nyt ehkä vähän nopeammin. Tämän takia rajasin sitten omat kiinnostukseni siihen että kasvattajan tulisi käyttää jalostukseen selkeästi terveitä koiria, eipä silti, taitaa 99,9% leokasvattajista keskittyäkin näihin tilastoihin vakavasti mutta kuitenkin.
Sitten kun omat mieltymykset tämän suhteen oli päätetty niin aloin keskittymään siihen että miten paljon pentueita kullakin kasvattajalla on ja miltä kasvattien tulokset näyttävät terveystilanteen suhteen, tässä vaiheessa tapahtuikin suurin karsinta sillä halusin kasvattajan jonka kasvatustyö oli vielä alkuvaiheessa, mutta kuitenkin muutama pentua jo takana. Eli siis suomeksi tässä vaiheessa tilastollisesti isoimmat kasvattajat jäivät tässä vaiheessa pois. Ja ennen kuin ketään ottaa tästä itseensä, nämä ovat minun omia rajauksiani eivätkä siis näin kritisoi kenenkään arvokasta työtä kyseisen rodun hyväksi.
Eiköhän tuossa ollut ne päärajaukset, eli terveystilasto ja kasvatustoiminnan laajuus. Terveyteen siis tietenkin kuuluu myös sukusiitosprosentit sunmuut vastaavat ja niitä tarkastellessani järkytyinkin katsellessani perheessäni olleen leon tietoja, hui kauhistus mitä lukemia..:/
Enpä minä sillä etteikö koiraa oikeasti voi tavallaan valita sellaiselta kasvattajalta, jolla vain "sattuu olemaan pentuja" kun sellainen aika on ja uskonkin että näin useinkin tapahtuu ja hyvä niin. Eikä toki kaikki vastuu koiran hankkimisesta läheskään ole ostajalla, vaan asiansa osaava kasvattaja haluaa tavata ostajan ennen tai ainakin haluaa tietää ostajasta ennen kuin pentunsa henkilölle antaa. Tai näin minä ainakin asian näen, etenkin näin isosta rodusta kun on kyse.
Jaa että missäkö mennään nytten? Otin siis ensimmäistä kertaa kasvattajaan yhteyttä viime vuoden lopulla spostilla, sillä majapaikkani on tällä hetkellä jossain aivan muualla kuin Suomessa ja kyseisessä spostissa olinkin vielä sitä mieltä että kyselin vielä "suunnittelemattomasta" pentueesta, eli en siis seuraavasta, mutta kun prosessi oli saatu aluille ja vastaanottokin oli omasta mielestäni varsin positiivinen niin halu saada pentu jo seuraavasta pentueesta kasvoi. Pitkän harkinnan päätteeksi sitten laittelin uutta spostia ja tunnustelin että mitkäs olisivat mahdollisuudet kyseiseen.. Ja siinä siis ollaan, ilmeisesti nimeni on ylhäällä ja nyt odotellaan pentuja, toki koska en ole vielä kasvattajaa tavannut face-to-face, ei aivan satavarma voi kaikesta olla ja toisaalta, eipä sen kai pidäkään olla.
Sen suhteen meikäläinen odottaa että jalkautuu tuossa toukokuun lopussa Suomen maankamaralle ja pääsen tapaamaan kasvattajaa sekä hänen koiralaumaansa.
Tältä erää kuitenkin palailemisiin;
Kettu kuittaa.
Tästäkö Se Alkaa?
Eli vihdosta viimein sain blogin aikaiseksi, vaikka eipä tässä kai ole mikään kiire kun tulevasta koirasta ei vielä ole mitään varmaa tietoa. Joka tapauksessa, tästä se lähtee, tai oikeasti projekti on lähtenyt alulleen jo marraskuussa eli noin puolisen vuotta sitten, tai siis se aktiivinen osa projektista.
Pääpointti on kuitenkin siinä että ensimmäistä koiraa tässä haeskelen ja toisaalta myös jollakin taholla varmasti odottelen, sillä marraskuussa tuli oltua ensimmäistä kertaa yhteen kasvattajaan yhteydessä asian tiimoilta ja loppujen lopuksi ollaan nyt siinä pisteessä että jos hyvin käy ja kaikki menee niin kuin elokuvissa niin ensimmäinen oma koira on kasvamassa koiruuden masussa.
Tarkoitus on siis hieman kertoilla fiiliksiä tästä odottelusta ja sitten jos niin onnellisesti käy että pentu minulle tulee niin kertoilla touhuista kunhan neitokainen kasvaa (ja kyllä, narttua tässä odotellaan).
Jaa että mitäkö rotua? Meikäläinen on tässä viimeisen muutaman vuoden aikana kahlannut läpi sekä omaa päätään että erilaisia nettijuttuja koiriin liittyen, ensin oli suunnitelmissa westie, sitten siitä kasvoi tolleri ja tollerin kautta päästiin kultsuun ja nyt ollaan päädytty leoon. Tiedän ettei ole otollista hankkia isoa koiraa jokseenkiin pieniin tiloihin kun se tässä opiskellessa vielä on ainakin vuoden verran edessä, mutta toisaalta, uskon siihen ettei se koira sitä tilaa sisällä niin paljon tavitse jos ulkona päästään olemaan tarpeeksi päivittäin. Tämäkin on asia josta jokaiselta löytyy oma näkemys ja kokemus, mutta itse haluan uskoa siihen että nyt on paras hetki hankkia koira jos sellainen nyt vain ilmaantuu.
Nii ja todellakin, ensimmäistä koiruutta tässä ollaan hankkimassa eli jokainen uusi päivä luultavasti tuo mukanaan uusia haasteita ja kommelluksia. Ihan noviisin tasolla en koirien suhteen ole kun on tässä koko pieni ikä tullut oltua tekemisissä haukkujen suhteen, ensimmäinen koira tuli meille ennen kuin menin kouluun - lansu, kyseisen neidon elämä oli kyllä varsin lyhyt kun pääsi itse kerran ulos ovesta (avasi itse, tai näin mulle on kerrottu) ja lähti haahuilemaan ja jäi auton alle. Omat kokemukset kyseistä tytsystä on varsin rajalliset mutta sitten kun olin siinä iässä että kouluun piti mennä niin meille hankittiin leo ja voi että, kun tästä neidosta aika jätti tuossa 2005 niin sydän oli palasina ja sitä on paikkailtu tässä jokunen vuosi.
Mutta ehkä se siitä, nyt mennään tässä päivässä ja omaa pupsia odotellessa. Ehkä se sieltä ja varmaan viimeistään heinäkuussa tulee tietoon se että saako meikäläinen pentusen;
toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta ;)
Pääpointti on kuitenkin siinä että ensimmäistä koiraa tässä haeskelen ja toisaalta myös jollakin taholla varmasti odottelen, sillä marraskuussa tuli oltua ensimmäistä kertaa yhteen kasvattajaan yhteydessä asian tiimoilta ja loppujen lopuksi ollaan nyt siinä pisteessä että jos hyvin käy ja kaikki menee niin kuin elokuvissa niin ensimmäinen oma koira on kasvamassa koiruuden masussa.
Tarkoitus on siis hieman kertoilla fiiliksiä tästä odottelusta ja sitten jos niin onnellisesti käy että pentu minulle tulee niin kertoilla touhuista kunhan neitokainen kasvaa (ja kyllä, narttua tässä odotellaan).
Jaa että mitäkö rotua? Meikäläinen on tässä viimeisen muutaman vuoden aikana kahlannut läpi sekä omaa päätään että erilaisia nettijuttuja koiriin liittyen, ensin oli suunnitelmissa westie, sitten siitä kasvoi tolleri ja tollerin kautta päästiin kultsuun ja nyt ollaan päädytty leoon. Tiedän ettei ole otollista hankkia isoa koiraa jokseenkiin pieniin tiloihin kun se tässä opiskellessa vielä on ainakin vuoden verran edessä, mutta toisaalta, uskon siihen ettei se koira sitä tilaa sisällä niin paljon tavitse jos ulkona päästään olemaan tarpeeksi päivittäin. Tämäkin on asia josta jokaiselta löytyy oma näkemys ja kokemus, mutta itse haluan uskoa siihen että nyt on paras hetki hankkia koira jos sellainen nyt vain ilmaantuu.
Nii ja todellakin, ensimmäistä koiruutta tässä ollaan hankkimassa eli jokainen uusi päivä luultavasti tuo mukanaan uusia haasteita ja kommelluksia. Ihan noviisin tasolla en koirien suhteen ole kun on tässä koko pieni ikä tullut oltua tekemisissä haukkujen suhteen, ensimmäinen koira tuli meille ennen kuin menin kouluun - lansu, kyseisen neidon elämä oli kyllä varsin lyhyt kun pääsi itse kerran ulos ovesta (avasi itse, tai näin mulle on kerrottu) ja lähti haahuilemaan ja jäi auton alle. Omat kokemukset kyseistä tytsystä on varsin rajalliset mutta sitten kun olin siinä iässä että kouluun piti mennä niin meille hankittiin leo ja voi että, kun tästä neidosta aika jätti tuossa 2005 niin sydän oli palasina ja sitä on paikkailtu tässä jokunen vuosi.
Mutta ehkä se siitä, nyt mennään tässä päivässä ja omaa pupsia odotellessa. Ehkä se sieltä ja varmaan viimeistään heinäkuussa tulee tietoon se että saako meikäläinen pentusen;
toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)