Odottavan aika on pitkää..

Tiedetään, vauvveleitten syntymästä on vasta muutama känttynen päivä mutta silti hirmuinen tarve saada pienoinen tänne kotiin luokseni jo nyt, heti, välittömästi. Miten ihmiset normaalisti tällaista kestää? Eipä sillä etteikö mulla olisi paljonkin muuta tekemistä kun pohtia koira-arkea ja katsella kuvia, mutta kun ei millään voi olla kyttäämättä blogista kuvia aivan pikkasista karvaisista pötkylöistä, joista tulee enemmän mieleen virtahepo kuin koira. Vielä pitäisi 3-4 viikkoa kestää ennen kuin pääsee todistamaan näitä pieniä elämän ihmeitä livenä kasvattajan luokse, siihen on ikuisuus, mutta onneksi eräs kouluun liittyvä velvollisuus pitää selvittää ennen sitä jotain kun pääsee pikkuhaukkuja katsomaan, voi keskittyä niihin täysillä.

Tänään on tullut katseltua vakuutuksia koiriin liittyen, minkäsläisiä vakuutuksia muilla mahtaa olla? Itse koitin katsastella, mutta tuntui ettei kovinkaan moni suostu vakuuttamaan koiraa erikseen vaan pitäisi olla kotivakuutuksen kanssa samassa ja meikäläisen kotivakuutus tulee firmalta jolla ei ole minkäälaista wuffe-vakuutusta. Kuitenkin katselin että Tapiolalla näytti olevan ihan passeli, tai ainakin se oli yksinkertaisin laskentatavaltaan. Ensin syötellään laskuriin rotu ja koiran ikä  (tosin tässä vähän huijasin laskuria kun pennun pitäisi olla vähintään 6vkoa vanha) ja sen jälkeen valitaan että minkäslaista saisi olla. Kun leolle ottaa tuon laajanvakuutuksen, eli henki- ja eläinlääkärikuluvakuutuksen sekä sen vastuuvakuutuksen ja tunkee vakuutettavaksi summaksi sen suurpiirteisen koiran ostohinnan niin vakuutuksen hinnaksi tulee noin 250e, eipä olisi kovin suuri, mutta toisaalta... Leot harvoin riehuu ja rikkoo vastuuvakuutuksen piiriin liittyviä asioita (kuten randomisti hyökkii toisten päälle), joten luultavasti jätän ainakin tämän vaihtoehdon käyttämättä. Myös tuo henkivakuutus sinällään mietityttää, koska jos ajattelee sitä että koira elelee sen 8 vuotta noin, niin tuossa ehtii koiran jos toisenkin maksamaan vakuutukselle ennen kuin ne maksaa sen meikäläiselle ja toisaalta siinä kauhuskenaariossa että pieni pentunen kuolee, niin kovinkaan paljon lohduta se muutama satanen minkä takasin saattaa saada.

Ei ole siis helppoa tuo vakuutuksen miettiminen, nimittäin tuo vakuutushan ei korvaa myöskään peruseläinlääkärikäyntejä, joten mikäli saa terveähkön koiran niin hirmusesti ei pitäisi lekurilla olla käymistä niin että oikeasti vakuutuksesta olisi jotakin hyötyä. Mutta eiköhän sitä jonkinlainen vakuutus saada aikaseksi kunhan asiaan pääsee vielä enemmän tutustumaan; jos vaikka visitoisi jossakin vakuutusyhtiössä juttelemassa että mitä missä milloin.

Pikku hiljaa voisi myös uskaltautua visiitille johonkin lemmikkikrääsämyymälään, ihan vaan hypistelemään ja ehkä hankkimaan ensimmäisiä leluja ja jos vaikka vaan hihnan? Jonkinlaisen väliaikaispannankin voisi katsella samalla, ei mitään ihmeellistä sillä se on sitten helpompaa vähän isomman pentusen kanssa mennä käymään ja kokeilemaan pantoja ihan paikan päälle.

Täytyy silti sanoa että on tämä hienoa että on oikeasti jotakin odotettavaa ettei ainostaan vain haaveile ja kuvittele vaan voi oikeasti toimia!

Hän on syntynyt!

Aivan uskomattoman hieno aamu oli eilen, kahdeksan aikaan aamulla puhelin piippaa ja viestissä lukee että sinulle on viime yönä syntynyt pikkuinen leotyttö! Aivan uskomaton olotila tuli siinä vaiheessa, kyyneleet valu ja mitään ei osannut sanoa. Tuota tytteliä on suunniteltu ja hankittu aktiivisesti marraskuusta 2010 lähtien ja nyt viimein etsiminen tuntuisi olevan loppu.

Paljon on tuossa etsinnän aikana tullut asioita pohdittua ja mahdollisia kauhutarinoita keksittyä, nyt kuitenkin pentu on jo melkein käsissä, enää yhdeksisen viikkoa ja sitten meikätytöllä alkaa pentuarki ja ennen kaikkea minusta tulee koiranomistaja ja saan ensimmäisen koirani. Olotila on edelleen uskomaton ja pysyy tällaisena varmasti vielä pitkään.

Tuolta Belunan blogista voi seurailla pentusten elämöintiä ja kasvua, itse sen ainakin teen, luultavimmin useita kertoja päivässä.  :)

Uutta vuotta vaan :)

Nonniin - tilanne on nyt siis edennyt kuten tuolta Belunan blogista voi käydä kurkkimassa, kuten itse sen teen noin 100 kertaa päivässä. Mutta palataan vielä tuonne viime vuoteen, joulu oli ja meni, koiraa nyt en ihan saanut joululahjaksi mutta muun muassa kirjan mikä on mahdollista täyttää samalla tavalla kuin vauva-kirjat, eli syntymäpäivät ja ensimmäiset kommellukset tulee kirjata muistiin myös paperille. Lahja itsessään ei ollut mitenkään huikean hieno, mutta se mitä se mulle tarkotti kun sain sen vanhemmiltani olen entistä varmempi siitä että mulle tulee koira ja mä haluan sen!

Vuosikin vaihtui, varsin rauhallisesti, kuitenkin isäni ensimmäiset sanat tämän vuoden puolella liittyvät koiraani. :D Vaikka vanhempani eivät sitä ikinä myönnä, uskon että he odottavat tuota karvaista palleroa varsin paljon - parhaana puolena tosin tulee neitokaisessa olemaan se että se asuu mun luona Vantaalla. 1.1. tulee aina muistuttamaan mua tuosta synkeästä 2005 vuodesta, sillä 1.1.2005 elämäni koirarakkaus, Leonberginkoira Liisa jouduttiin viimein lopettamaan, toivottavasti kuitenkin ensi vuonna vietän kyseisen päivän uuden rakkaan kanssa.

Tuon Belunan blogin mukaan odottava mamma on jo yli 40 vuorokauden, tarkoittaen että tammikuun loppu puolella pikkuset pentuset putkahtelee maailmaan, toivotaan että mullekin sieltä yksi tyttö löytyy, näin optimistinen en ole aiemmin ollut, saati näin varma että minusta koiranomistajaksi on. Eli jos kaikki menee niinkuin toivon,uskon ja luotan, meikäläisellä on oma pikkuriiviö maaliskuun lopulla.