Torstaina ollaan viisaampia

Työkavereilla menee varmaan hermo kohta ihan oikeesti kun vatvon tuota perjantaita koko ajan. Onneksi on ihania ja erityisesti yksi ihana ystävä joka jaksaa vaikka päivät pääksytystään puhua pennusta, kiitos hänen pääsen sen pennun perjantaina hakemaankin, Kiitos jo etukäteen Tiina! Ja miksi voin sanoa että puhuminen onnistuu päivät pääksytystään, varmastikin siksi että asuttiin 9kk saman katon alla ja ei tainut päivää olla ilman että jotain koiriin liittyvää oltas keksitty puheenaiheeksi.

Asiaan, eli tähän mennessähän ei ole ollut tiedossa että "minkä värinen pantan" minulle tulevalla pennulla on, mutta  torstaina illalla tähän on tulossa muutos kun pentutestit on suoritettu niin pennut menee ihan oikeasti jakoon. Kuten toivottavasti olen moneen kertaan jo todennut, väliähän sillä ei ole, minkä värinen panta tytöllä on ollut kaulassa.

Jotenkin on hyvin epätodellista että monen vuoden unelma on muutaman päivän päästä toteutumisesta. Meikäläisen edellinen, eli siis perheen edellinen koira nukutettiin 7 vuotta sitten ja tätä omaa koiraa on suunniteltu kauan niinko jossain alitajunnassa ja viimeset puolitoista vuotta sitten koiran etsiminen ja odottaminen on ollut jokapäivästä arkea.

Jotta jokaisen edes lievästi pentukuumeesta kärsivän olo pahenee edes vähän, niin kannattaa vilkaista Tänne.

Täysin koirattomia päiviä on jäljellä enää kaksi!

Sitten vielä suunnattomasti tervetuloa ensimmäiset lukijat, hauska huomata että joku oikeasti lukeekin ehkä tätä!