Joko se vuosi on lopuillaa? Mitä ensi vuonna?!

Näin vuoden loppuessa tuntuu blogit täyttyvän tulevan vuoden suunnitelmista, me tehdään siis sellainen myös!
Ensi vuonna varmaan koirien ja kissojen kanssa etsitään vapaita viikonloppuja ystävien kanssa olemiseen, kun tuntuu että koiran kanssa haluaa kaikkee tehdä!

Hertta ihan ite:

• Möröt toivottavasti suuntaavat ensi vuoden aikana kaukomaille ja meillä on vähemmän stressaavia lenkkejä
• Sisäsiisteyden viimeistely - Tällä hetkellä ollaan jo hyvällä mallilla mutta eteenpäin on vielä päästävä
• Yksin jäämisen tekeminen tosi jees asiaksi! Josko neiti kasvais sen verran että saadaan molemmat rauha siitä yksin jäämisestä <3
•  Loppu vuodesta kuvaukset - toivotaan parasta ja pelätään pahinta <3
• Koiran lihasten kehittäminen - toki meillä se tarkottaa että metsään pitäs hipsiä useemmin ja monipuolisempia lenkkejä, sinne siis koitetaan mennä.

Omistaja ihan ite:

• Pitkäjänteisyyttä
• Parempaa hermojen hallintaa
• Aikaa koiralle
• Joskos sitä löytys ensi vuoden aikana meille joku muu paikka asua kun kerrostalo?! (enemmänkin toive kuin tavoite) 

Leolenkit:

• Hyviä lenkkejä joka kuukausi Uudellamaalla, pitkin ja poikin. Joskos innostus pysys ja ennen kaikkea saatas iso porukka innostumaan lenkeistä. 
• Lenkkivierailuita jonnekin muualle?

Toko:

• Tutustutaan tokoon nyt ihan tosissaan, jatketaan vuoden vaihteen jälkeen taas etelän vesileijonien kanssa tokoilua, mutta suunnitelmissa voisi olla myös kesällä ihan tokon alkeisiin osallistuminen jossain koirakoulussa - josko siitä lähtisi kipinä siihen että joskus ihan alokasluokkaan uskallettaisiin.

• Tokoon myös halutaan lisää ihan loogista reenailua, ei niin että joku viikko tehään sikanan ja sitten menee monta viikkoa ilman mtn varsinaista reeniä.

Vepe:

• Me halutaan alottaa VEPE! Ainakin niin että kokeillaan millasta siellä paatissa on ja josko neiti sieltä oppis tulemaan pois :)
• Treenataan uimista - joskos tammi/helmikuun vaihteessa lähettäs taas Hyvinkäälle harjottelemaan.

Friba:

• Tutustutaan koirafrisbeeseen ihan oikeesti ja hankitaan meille ekat kiekot! Ja joskos ensi vuoden tavoitteeksi ottas sellasen että Hertta oppis koppaamaan sen kiekon, nyt kun lumipallot tuntuvat innoittaneen lapsukaisen siihen että koppaaminen on hauskaa - joskos sitä pystys sitten siirtämään noihin friboihin!

Näyttelyt:

• Treenataan kehässä olemista ja pidetään järki kädessä että kuinka moneen mennään! Tavoitteena on kai tulevan vuoden aikana saada meidän eka ERI!

 

Hertta kävi myös punnituksella tänään ja painoa oli 11kk tytöllä 42,2kg.. Pitäisi kai pikku hiljaa lisäillä ruuan määrää ettei ihan talven aikana kuihdu pois <3

Minäkö muka huono koiranomistaja?

Tässä tullut jo jonkun aikaa itseäni koiranomistajana ja sitä miksi oikeastaan hankin tuon karvapalleron makaamaan keskelle lattiaa. Hetkeäkään en ole katunut koiran hankintaa mutta omia käytösmallejani kyllä. Välillä kun tulee pitkän työpäivän päätteeksi sekaiseen ja rikkinäiseen kotiin, niin se ketutus usein purkautuu niin että koira menee sekaisin ja on kummissaan omistajan käytöksestä. Muutenkin tuo kotiin tuleminen on ollut tähän asti hyvin kylmää - eli olen huomioinut koiran vasta kun tämä on rauhoittunut. Nyt kuitenkin on tarkoituksena muuttaa toimintamallia! Eli kotiin tullessani koira on ensimmäinen asia minkä huomaan ja huomiointi on iloista. Tarkoituksena ei ole vetää tätäkään överiksi mutta niin että omistajan kotiintuleminen on iloinen ja ihana asia.

Toinen asia minkä olen vakaasti päättänyt muuttaa on lenkillä käskyjen antaminen - kuukausi taaksepäin, tai oikestaan lumen tullessa, meidän lenkkeily oli pitkälti hyppimistä ja pomppimista ja vetämistä ja lenkit olivat jatkuvaa kieltämistä ja koko ajan tuntui menevän huonompaan suuntaan - kunnes taas otin sattumalta mukaan namit ja nyt hihnassa meneminen sujuu hyvin.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä tuntuu että ilo yhdessä olemisesta on hieman karkuteillä ja tavoitteena on saada se takaisin. Sillä kaiken kaikkiaan haluan koirani kasvavan täysipäiseksi ja omistajaan luottavaksi kokonaisuudeksi. Nyt kun tuntuu että kaikki menee tietynlaisen negatiivisyyden kautta. Toisaalta kai se on jonkinlainen edistysaskel että itse ymmärtää tekevänsä väärin - sitä kun ei vaan voi koiralle selittää.

Messarissa

PIIIIIIIITKÄ viikonloppu alkaa olemaan lopuillaan ja kaksi hienoa näyttelyä tuli käytyä. Tuloksena Hertalle saatiin kaksi JUN EH:ta.. ERI jäi siis edelleen odottamaan, mutta neito kyllä esiintyi niin hienosti <3 Ihana lapsukainen minulla.. Etuliikkeet kun saadaan vahvistettua niin eiköhän tuo ERI:kin joskus meillekin pompsahda :)

Näyttelyiden lisäksi tehtiin yllätysvierailu Frisbeekoirien joukkueeseen Houkutusten highway-kisassa.. Ja kyllä, Hertta on nähnyt ja leikkinyt friboilla ja tehtiin sitä myös messarissa ihan vain todisteeksi :D Mutta voitte kuvitella miten 10kk nälkäinen leotyttö tulee namikäytävää pitkin mamman luokse? Ensin on kauhea kiire, sitten nenään tulee tuoksu ja loppujen lopuksi mamma saa käydä nappaamassa koiran viivan toiselle puolelle kun tämä jää narskuttamaan possunkorvaa! Ihanaa kun saatiin tulla mukaan! Oli tosi hauskaa! Pitäisi kyllä hankkia muutama friba ihan omaksi että joskos joskus kävisi vähän heittelemässä tuolle hurtalle niitä.. Tai edes treenais sen verran että koira oppis ottamaan joskus niistä koppeja.

Tässä kuitenkin kuvia meistä! Kiitos Sanna ja Tarja!

Virallinen Winner-pose

Winnerissä kehässä

Voittajassa kehässä, otettiin tikku käyttöön

Tikku suuhun ja menoX

Tässä tämä kuuluisa etupää

Setä tutkii 

Itsenäisyyspäivää vaan kaikille!

Itsenäisyyspäivän kunniaksi piipahdettiin Hertan kanssa Malmilla mätsärissä. Saatiin paljon hyviä vinkkejä ja kehästä irtosi punainen nauha ja positiivista palautetta. Tuomari taisi haukkua todella kauniiksi koiraksi ja koitti tuon hurtan jalkoja kovin suoristaa - sanoi siihen että toivottavasti rintakehän levetessä jalatkin suorenevat. Ihan osasi siis Hertta edelleen käyttäytyä kehässä, eli rauhallisin mielin voidaan lähteä kohti viikonlopun suuria koitoksia :) Joskos omat hermot saisi vielä kasaan niin helpottaisi kummasti :D

"Törmättiin" mätsärissä myös leokavereihin, Silver saapui poppoineen ja muutaman ylimääräisen ystävän kera, samoin tavattiin ihana Luna - eli ihan yksin ei rotua edustettu. :)

Tällaset kuvat otettiin kokkelista mukaan, huomenna isketään Malmille mätsäriin ja launtaina ja sunnuntaina odottaa paniikkikohtaus messarissa <3

Prinsessani Mun!

(c) Tiina

Mitä kuuluu?

Kuten joku on saattanut jo huomata, tuohon tekstin viereen "mitä tulossa" osiolle on lisätty näyttelysuunnitelmat ensi kesän loppuun asti.. Ainakin toistaiseksi ajatuksena olisi noudattaa tuota aikataulua. Ensimmäisenä on siis Voittaja&Winnerin jälkeen suunnataan Turun KV näyttelyyn, alunperin oli tarkoitus pyhittää alkuvuosi ihan vaan olemiselle, mutta Turkuun koitetaan saada paljon Belunalaisia, joten tottahan toki mekin sinne sitten suunnataan :) Moose-iskäkin on ilmotettu, joten kiva nähdä herraakin pitkästä aikaa ihan kehässä. Turun näyttelyt tuntuvat olevan ajoitettu meidän kannalta hauskasti, kun viimeksi tuli tasan 9kk täyteen niin tammikuussa Hertta täyttää vuoden kyseisenä päivänä. Helmikuussa olisi ollut tuolla Viron puolella leojen erkka, mutta koska tämä meikäläisen jalka ei ole missään 100% kunnossa ja näyttelyitä näyttäisi muutenkin olevan tulossa niin jätetään se tällä kertaa välistä.

Maaliskuussa nokka suunnataan Kirkkonummelle leojen erkkaan ja toukokuusta eteenpäin ei ilmeisesti muuta tehdäkään kun kierretään näyttelyitä tai valmistaudutaan niihin :D Lisäksi suunnitteilla ensi vuodelle on paljon leolenkkejä uudellamaalla, muun muassa muutama kaupunkikävely ja sitten muutama muu lenkki.. Ennen kaikkea, Mallu, jos eksyt tänne, niin me voitas suunnitella että tullaan visiitille teille "etelä-hämeeseen" ja pistetään porukat yhteen ja isommalla porukalla lenkille sinne "teidän" huudeille.

Muuten meillä eletään suhteellisen peruselämää.. Meikäläisen saikku loppuu ensi viikon jälkeen ja pääsen takaisin töihin! Koiran kanssa ollaan lähinnä hengailtu koirapuistossa ja käyty nyt taas tokoilemassa - ja täytyy sanoa että ilmeisesti mun päässä on loksahtanu joku kohalleen koska Hertta alkaa pikku hiljaa ymmärtämään mitä tarkotan kun sanon Seuraa.. Jännää.. Kevään tullessa täytyy kuitenkin miettiä että josko sitä osallistuisi ihan johonkin "tavoitteelliseen" toko-ryhmään ja sitä kautta sitten lähtisi oikeasti hiomaan liikkeitä. Nyt on liian pimeää ja kiire että ehtisi tehdä kaikkea mitä haluaa.

Ensimmäisiä juoksuja tässä myös kovin odotellaan, ainakin yksi Hertan siskoista on juossut jo ja jos katselee puistossa poikien kiinnostusta niin eiköhän tuokin tuosta hetken päästä aloita.

Kun kaikki ei ookkaan enää ok

Hertta on päättänyt että enää häntä ei pompotella ihan miten vaan. Aiemminhan tää koiruus on ollut sellanen että kaikki menee ja jos joku sanoo jtn vastaan niin hän perääntyy ja pyytelee anteeksi. Nyt, oletan että johtuu iän mukanaan tuomasta varmuudesta, Hertta ei hyväksykään ihan kaikkea, tämä on tullut muutamaan kertaan esille koirapuistossa. Ensin tuli kinaa kepistä ja tänään huomasin että aivan kaikki painiliikkeet ei neitosen mielestä ollut mukavia. Toistaiseksi en ole mitenkään suunnattoman huolissani koska oletan että näin "murkkuikäisellä" tuo rajojen ja mukavuusalueen etsiminen alkaa - mutta täytyy toivoa ettei tuo neitokainen saa päähänsä lähteä riekkumaan tyhjästä..

Katsotaan miten tilanne tästä etenee..

10kk/42,5kg

"Synttäriposeerausta"

Koska viideltä illalla on jo näin pimeää

Kaikkea sitä ja tätä

Kaikkea on taas tapahtunut, käytiin muun muassa perjantaina pitkästä aikaa tokoilemassa ja tuntui sujuvan ihan hyvin tyttelillä.. Murrosikä tuntuu painavan tai sitten on koulutus jäänyt aivan unholaan kun tuntuu ettei tuolla koiralla ole yhtään yhtä käytöstapaa.. Vähän on koirapuistossa tullut myös sellainen fiilis että joskos tytteli olisi valmis pikku hiljaa aloittelemaan ekoja juoksujaa - itse toivon että josko vasta tammikuussa ;D

Lauantaina käytiin Hertan kanssa viettämässä Silverin 1v synttäreitä ja mukavaa oli, tytöt oli niin mutaisia ettei juuri aiemmin ole tämäkään sellaiseen suoritukseen pystynyt. Ja tietenkin koska synttäreille täytyy viedä lahja niin käytiin lauantaina paikallisessa Mustissa ja Mirrissä ja mukaan tietenkin tarttui itsellekin jotain, nimittäin uudet näyttelykamppeet. Lyhyt musta nahkahihna ja kromattu täyskurra - käytiin äsken kokeilemassa ja on hieman harjoiteltavaa tässä handlerilla nimittäin koira reagoi aika voimakkaasti kun vähänkin nykyäisi. Ei tietenkään ihme, mutta kun meillä on normaali panta sellainen suhteellisen leveä kangaspanta, niin tottakai tuollanen ohut metalli kiristää kaulassa vähän eri tavalla. Pitää siis pehmentää otteita aikasta lailla, jotta molemmilla on mukavaa kun seuraavaksi kehään mennään.

Seuraavaksi on ohjelmassa koiran punnitus - nimitäin Hertalla tulee 10kk ikää täyteen tänään! Viikonloppuna olisi tarkotus hilpasta Hyvinkäälle ja päästää koira uimaan koirauimalaan, lisäksi tässä vielä mietin että josko lähtisi Lietoon mätsäriin - tuomarina kun on Hertan kasvattaja ja mätsärissä olisi erikseen "harjoitusluokka" missä ei varsinaisesti kilpailla. Mutta saattaapi jäädä tuo reissu tekemättä, nimittäin toistaiseksi koiralta häviää kuulo joka kerta kun kasvattajaa tavataan :D Eli luultavasti seuraavaksi mennään kehään pyörähtämään itsenäisyyspäivänä johonkin pk-seudun mätsäriin, jos vähän tulisi harjoiteltua ennen joulukuun toista viikonloppua ja messarireissua! Messarin tavoitteet on päästä kehään ja kehästä ulos elävänä ;)

Girl just wanna have fun

JEE!

Tänään tuli tuomio, ei tarvise mennä leikkaukseen! Olen iloinen! Näin ollen siis messarissa juostaan koiran kanssa ihan yhessä jahka ihmeitä ei toipumisessa tapahdu!

Haaste

Noniin, sain nyt sitten jo toisen haasteen koskien blogia joten eiköhän tuo pidä täyttää.. ;) Kiitos vaan tästä Sannalle&Emmalle ;P

1.Miksi päädyit juuri tähän rotuun?

Pääsyynä oli kaiketi se että kotoa löytyi leo koko lapsuuden ajan. Tuo ihana Liisa, josta olen uskaltanut päästää irti vasta nyt kun viimein sain oman koiran tilalle on siis syypää tähän kaikkeen. Tuo kaikkea muuta kuin rotunsa valioyksilö jätti siis niin ison tassunjäljen sydämeen ettei vaihtoehtoja oikeastaan muita ollutkaan. Leossa tuntui myös olevan kaikki mitä itse koiralta juuri nyt tarvitsen; Seuraa, Rauhaa ja Kokoa. Täydellinen paketti kaiken kaikkiaan.

2.Miksi juuri kyseinen yksilö?

Hertta ei oikeastaan ollut oma valintani - tai kai se tavallaan olikin ;) Kasvattaja teetti pentutestin kaikille noille nappisilmille ja olin varsin tyytyväinen siihen sillä sitten ei ainakaan itse tarvinnut lähteä arpomaan että "mikä on söpöin". Hertta valikoitui minulle sitten monien ominaisuuksiensa kautta. Virallisesti pentutestin kautta Hertta minulle valikoitui, mutta totuus on myös se että kun kasvattaja pentulaatikossa minulta kysyi mikä pennuista on noussut suosikiksi niin mainitsin vaaleansinisen tytön - joka myöhemmin Herttana on tunnettu.

3. Miten keksit koirasi nimen?

Voi sitä prosessia.. Se alkoi jo kauan ennen kun tiesin että koska minulle on koira tulossa. Jos jonkinnäköisiä vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä ja aivan alkuaikoina Hertta oli mukana mutta jonnekin se hävisi kunnes viimeistä harjoitteluani tehdessäni työkaveri sanoi Hertan vaihtoehdoksi.. Hertasta tuli sitten Hertta - tosin seuraavalla 20 nartulle olisi varmaan nimet valmiina jos noita lappuja jaksaisi jostakin etsiä.

4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?

hmmm.. Tätä olen tässä viime päivinä miettinyt sillä olen todennut että seuraavan ison koiran voin ottaa vasta kun pääsen pois kerrostalosta, joten ainut vaihtoehto olisi jotain vähän pienempää. Australianpaimenkoirat houkuttelevat ulkoisesti ja olemukseltaan hirveästi - ainut ongelma on ettei mulla ikinä olis niin paljon halua ja kykyä tuottaa järkevää toimintaan sellaiselle joten luultavasti molempien kuuppa sekoisi. Jättiroduista tuskin ottaisin muuta kuin leon, enimmäkseen perustan tämän käsitykseeni jättirotujen yleisestä terveydentasosta, jos se ei leollakaan nyt mitään priimaa ole, niin eipä kyllä muillakaan. Jos ajattelisi jtn ihan oikeaa miniä niin tuollainen tomera cairn voisi olla ihan hauska :)

5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?

Eipä oikeastaan, tuntuu että Hertta on varsin tietoinen siitä että on koira - ainut että välillä se tuntuu käyvän vähän hitaalla.

6.Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?

Herttaa tulee naurettua joka päivä, ihan vaan siksi kun se on siinä. Eilen naureskelin sitä miten pieni sylikoira tuo 40kg painava karvalapseni onkaan <3

7. Mikä on pahin tuhom jonka koirasi on saanut aikaan?

APUA! Hertta on tuhonnut vaikka mitä.. Seinää, jalkalistoja (anteeksi vuokraisäntä).. Tämän lisäksi on maisteltu mamman mp3-soitinta, puhelinta.. parit lenkkaritkin on ollu ilmeisen namit. Vähän pöydän kulmaa.. You name it, she has done it.. :D Roskikset on myös tosi namnam..  Eli siis näin meillä..

8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

Tuossa sängynpäässä tykkää unia ottaa, lisäksi kun vaan päästää niin parvekkeella se voisi varmasti viettää enemmänkin aikaansa.

9. Lempikuvasi koirasta

Jaa ja sitten pitäisi kai haastaa joitakuita onnellisia ;D

Jossu &Alma&Okra

Ninni &Milli&Nano

Riikka&Silver

Huomenissa palataan astialle sitten ja katsotaan mitä lääkärillä on sanottavanaan kun magneettikuvaan mennään..

Omistajan murtunut polvilumpio

Otsikko kertoo kaiken.. Sain viikko sitten 80kg juoksevaa leonberginpentua koipea päin ja tuloksena oli se että polvilumpio murtui ja nyt sitten määrittämättömäksi ajaksi saikulle. Toistaiseksi on annettu tämä kk sairaslomaa, mutta koska polvi joudutaan leikkaamaan ja ajankohdasta ei vielä tiedetä joten saattaapi mennä loppuvuosi tekemättä töitä.. Onneksi tuli vakkaripaikasta vuoden vaihteen jälkeen tehtyä suullinen sopimus edes, joten ehkäpä maailma ei romahda kokonaan.

Polvi ei onneksi ole kovinkaan kipeä, mutta sen verran pitää rajoittaa tuon koiran kanssa touhuamista että lenkit on kovinkin toistaiseksi kovin lyhyitä ja varmaankin koirapuistopainotteisia. Kunhan magneettikuvaus ja leikkaus saadaan tehtyä siirrytään sairastamaan maalle ja onneks sain paljon jo tarjouksia handlereista tuonne messariin.

Elämä kuitenkin on ja nyt mennään sitten päivä kerrallaan ja koitetaan molemmat soputua tähän ja toivottavasti viimeistään vuodenvaihteessa ollaan kunnossa :)

1/3

Informatiivinen viikonloppu takana, kasvattajan peruskurssi Vuosaaressa oli osittain täynnä varsin tuttua asiaa ja toisaalta taas avasi silmiä katsomaan koiran JALOSTUSTA monella tavalla. Asiat eivät olekaan aivan niin mustavalkoisia mitä olen ajatellut. Opin myös katselemaan Koiranettiä hieman uudella tavalla. Suosittelen tuon kasvattajakurssin käymistä kyllä aivan kaikille, sellainen sopiva paketti koirasta noin yleisestikin ajatellen.  Seuraava osio matkallani mahdolliseksi kasvattajaksi on kasvattajan jatkokurssi, jonka jälkeen haluaisin vielä istahtaa kuuntelemaan jalostusneuvojan koulutusta. Josko sen jälkeen olisi sellainen olo että oman pentueen teettäminen ei olekaan mahdoton tehtävä. 

Muutama pieni kuva :)

Tässä on neiti Huhtikuu ja neiti Lokakuu

Tämän päiväiseltä lenkiltä

Myös tämä otettu tänään 25.10.

Winner&Voittaja 2012

Sinne meni! Nyt on mun ultimaalisen kesken oleva pieni karvalapsukainen ilmotettu messariin sekä lauantaille että sunnuntaille. Lupasin että menisin vain lauantaille, mutta toisaalta, samapa kai tuo on jos molempiin mennään. Ennen kaikkea messariin lähdetään pitämään hauskaa ja hakemaan kokemusta, menestymispaineita ei ole, tavoitteena on saada arvostelu ja olla pyörtymättä. Vielä ei suunnattomasti jännitä, mutta eiköhän tuo tuosta kohta lähde kunnolla pyörimään.
Messarissa siis nähdään!

Hertta 9kk!

Ensinnäkin kuva ihanasta 9kk lapsukaisesta <3 Näyttelyvalmiina perjantai-iltana ;)

Paljon on tapahtunut ja jos ei kirjoita heti niin sitten se unohtuu ja näinhän se on taas käynyt.

Eilen, 20.10. käytiin korkkaamassa junnukehä Turun KV näyttelyssä ja ottaen huomioon että vanhoilla säännöillä oltais kisattu edelleen pennuissa niin tuloksena JUN EH, itse kun sieltä H lähdin hakemaan niin tulos on hyvä. Arvostelu oli seuraavanlainen: Feminiininen, pitkänomainen narttu. Ihana ilme. Voisi olla enemmän sukupuolileimaa. Mukava kaulalinja. Ahdas edestä. Riittävän syvä rintakehä. Pitkä lanne. Jyrkkä ristiselkä. Riittävä luusto. Heikot ranteet jotka näkyvät hyvin liikkeessä. Hauska luonne. Hyvin esitetty.

Eli hyvin kesken on mun lapsukainen ainakin edestä vielä - mutta ajan kanssa. Helsingin näyttelyn jälkeen pidetäänkin sitten pidempi tauko ja seuraavaksi ajattelin tunkeutua kehään vasta keväämmällä (lukuunottamatta maaliskuun leojen erkkaa)

Mutta tosiaan, niinhin kaikkiin muihin tapahtumiin. Leolenkki saatiin kasaan Nuuksioon 13.10 ja kuvia pääsee katsomaan tästä linkistä. Porukkaa oli siis hyvin liikkeellä ja tässä kuumeisesti mietin että mihin ihmeeseen seuraavalla kerralla! Jos jollakulla on hyviä ideoita lenkkeilymaastoksi uudellamaalla niin kertokaa ihmeessä!

Tämän lisäksi siis tämä eroahdistusjuttu on saanut hauskaa lisää kun olen tuossa kolmena päivänä äänitellyt koneella minkälaista mekkalaa koira yksin ollessaan pitää niin iloksi olen huomannut että huikeat 2 minuuttia on pisin aika kun koira on yhtenäistä mekkalaa pitänyt, näin ollen lapsukaiseni ei ehkä sittenkään ole niin ahdistunut että sille koiraterapeutille pitää soittaa.

Tuuloksen näyttelyn jälkeen hurttasella oli myös vatsan kanssa hieman ongelmia eikä millään tuntunut tasaantuvan, mutta canikur-kuurin jälkrrn olo tuntui tasoittuvan ja kulun viikko onkin ollut jo aivan normaalia,ehdin jo hieman huolestua kun yleensä tuo koiran vatsa on tasoittunut "itsestään" muutamassa päivässä.

Seuraavat suunnitelmat koiraelämän suhteen pitävät siis sisällään ensi viikonlopun kasvattajakurssin, mitä en varmaan pääse läpi, mutta menempä nyt kuuntelemaan. Kennelnimeä tuskin vielä hetkeen anon ja toistaiseksi vain kerään erinäistä tietoa siitä että mitenköhän ihmeellinen eläin tuo koira on, katsotaan sitten onko joskus niin valmis että oikeasti voi itseään kasvattajaksi kutsua. Lisäksi tosiaan lähitulevaisuudessa on tulossa tuo Helsinki voittaja-näyttely, kaiken pohdinnan jälkeen taidan tehdä niin että vien Hertan vain lauantaina kehään ja käyn sitten sunnuntaina itse katsomassa kehiä ja kiertelemässä ständejä, joskos sitten muutaman vuoden päästä mennään molempina päivinä kun vähän tietää mitä käsissä onkaan :)

Kaiken kaikkiaan pitää sanoa että viimeisen 9kk aikana elämä on muuttunut täysin, elän tavallista arkea ja toki osa muutoksista on koirasta riippumattomia, mutta voi sitä määrää uusia ihmisiä joita olen tavannut ja tulen tapaamaan kiitos koirani ja haave omasta pentueesta on noussut johonkin kauas tulevaisuuteen ihan realistiseksi ajatukseksi ja olen kyennyt tekemään asioita joita en ikimaailmassa olisi muuten uskaltanut. Ties mitä tuon koiran kanssa vielä saadaan aikaiseksi <3

Eroahdistuksella riivattu koira!

Pakko tämä on jakaa tännekin.. Olen siis ollut huolissani koirani viihtyvyydestä kotona nyt kun olen näin paljon töissä. Töiden alettua nauhoittelin päivää ja nauhoituksista kuului että koira silloin tällöin päivän mittaan vähän inisi, mutta yhtäjaksoiset pätkät eivät olleet juurikaan 15min pidempiä ja yleensä ne keskittyivät aamupäivään niin että iltapäivällä sitten oli jo rauhallista.

Eilen kuitenkin ihanainen naapurini tuli kertomaan että mennä viikolla koira oli muutamana päivänä ulvonu 1,5h ja tänään sitten olikin lappu postiluukusta että koko päivän ulvonut. Itse nauhoittelin myös ja kyllä, tänään oli Hertta ulvonut koko päivän - koska olin muuttanut sen asuinoloja, eli suljin tytön makkariin kun lähdin, näin ollen se oli aivan hukassa ja tietenkin hätääntynyt. Alakerran naapurini oli kuitenkin sitä mieltä että  nyt pitäisi olla yhteydessä koiraterapeuttiin...... Koska siis eroahdistushan kasvaa muutamassa päivässä tällaiseksi..

Noh, huomenna otetaan vanha kaava takaisin, feromonihaihdutin on uusittu ja matot rullataan vielä huomenna jottei vahinkoja sattuisi ja toivotaan ettei sen suurempia ääniä täältä kuulu. Ja nyt olen konsultoinut koira-asiantuntijaani - onneksi on kasvattaja jonka puoleen voi kääntyä!

Pieniä treenejä siis ja nyt uuteen nousuun!

Muutama kuva

Lauantaina tavattiin Lyyli, Vaikonniemen Xtra Starlet.. Tytöt piti hetken hauskaa painien, jonka jälkeen sitten juostiinkin ojaa pitkin edes takas loppuun asti :)

Kotimatkalla oli sitten pakko ottaa ihan nassukuva ;)

Uudet vaatteet!

Tänään tuli kauan odotettu postipaketti, itselle sain treeniliivit ja koiralle hurtan lifeguardin heijastinliivin.. Eka ja vika pinkki tuote mitä tuo koira pitää päällään! Vielä aika reilun kokoinen mutta sen verran olin pihi että ostin samantein isoimman koon ja oletan että koira kasvaa tuohon sisään tässä vielä talvenkin aikana jo. :)

Palatakseni tuohon eiliseen näyttelyyn - on se jännä kun ajattelin että tuo ilman kp:a jääminen olisi maailman loppu, mutta jotenkin kykenee ajattelemaan asiaa varsin neutraalein fiiliksin :) Seuraavaksi tosiaan sinne junnuluokkaan ja itselläni tällä hetkellä ainoa toive tuon kaunokaisen kehittymisestä yleisesti on se että tuo selkälinja suoristuisi vielä - tuntuu olevan kuvista katsottuna niin hirveän takakorkea. 

Mutta että näihin tunnelmiin, iltalenkillä kokeilin uutta reeniliiviä ja ostamaani lelua ja hitsi että koira oli tulessa! Taisi olla kannattava ostos! Vielä muutama päivä aikaa reenata ennen kun mennään taas halliin ja kaikki unohtuu :D

Tuulos 7.10 : PEK 3

Tällaisen arvostelun Hertta tänään sai:
Hyvän tyyppinen ja kokoinen narttupentu, hyvän mallinen pää, oikea purenta, sopiva silmien väri, hyvä kaulan linja, hyvä luusto ja käpälät (?), hyvä runko , vielä pehmeä selkä ja hieman takakorkea, takajaloissa kannukset, sopivat kulmaukset, etuliikkeet vielä kovin löysät, hyvä maski, hyvä käytös.

Tuomarina Matti Luoso

Samoissa karkeloissa oli mukana myös Hertan sisko Perla, oli kiva nähdä pitkästä aikaa ja rupatella vähän Tarjan kanssa. Perla oli PEK 4, mutta luettuani typykän arvostelun niin itse olisin vaihtanut meidän paikat - sitä tuomari selkeästi miettikin siinä hetken kun järjestykseen laittoi :) Ihan hyvä fiilis jäi, ainut että tuo parkkihalli ei ole minulle sopiva ympäristö - matalat katot, kaikki kaikuu ja hämärä valaistus.. Not my thing.. Tästä kuitenkin innolla eteenpäin, perushommat kun tuntuu olevan koirassa ihan kuosissa, kahden viikon päästä kisataankin sitten jo junnuluokassa - josko sieltä H lähdettäisiin metsästämään, sattuu näyttely nimittäin samalle päivälle kun Hertalla tulee tuo vaadittu 9kk täyteen joten maltilla mennään :)

Voihan toko sentään!

Tänään siis taas tokoiltiin.. Tehtiin pitkälti rally-tokoon viittaavia liikkeitä, eli askel istumaan, 2 askelta istumaan, 3 askelta istumaan. Muutamia käännöksiä, hyppy ja koiran ympäri kävelyä.. Hertta sinällään suoriutui ihan kohtuudella mutta seuraaminen ei vaan toimi. Tai toimii, kotona ja ilman häiriöitä - viereisellä hiekkakentällä ja lenkillä tehdyillä seuraamisilla kun silmäkulmasta huomaa koiran ottavan välillä kontaktiakin (ja siis kotona treenatessa koira palkkautuu ja näkee palkan vasta suorituksen lopussa.) Mutta tuo koirakeitaan halli on vain tällä hetkellä aivan liian mielenkiintoinen ja häiriöitä täynnä oleva paikka ettei reeneistä meinaa tulla yhtikäs mitään.

Lisäksi itselläni on aivan erilainen ajatus siitä miten kuvittelin että meitä - hyvin vasta-alkajia - lähdettäisiin treenaamaan. Itselläni kun on sellanen ääneen sanomaton haave jossain kaukaisuudessa että voitaisiin ehkä Hertan kanssa startata ihan oikeasti tokon alokasluokassa. Tottakai treeneissä opitaan paljon ja tehdään paljon ja ennen kaikkea toimitaan pienessä tilassa monen koiran kanssa. Pitänee siis kotireeneissä keskittyä liikkeiden hinkuttamiseen - vaikkei siihenkään oikein eväitä ole, mutta jos jonkun saisi kotona menemään kunnolla niin ehkä se sitten treeneissäkin joskus onnistuu.

;)

Tässä sulle High Five

Omnnomnom

Tällasta puistoseuraa tänään :)

Mutaisella kuonolla suuntaamme kohti näyttelyä sunnuntaina :)

Tänään tuli siis hankittua uusi kamera, edeltäjä kun kärsi hieman ihanan koirani tekemisen puutteesta. Mutta parempi näin, nyt ehkä osaan taas pitää piirun verran parempaa huolta tavaroistani :) 

Espoon metsissä :)

Okei, enemmän tai vähemmän metsäkuvia, mutta kuitenkin.. Tällainen vapaa viikonloppu meillä tällä kertaa, ensi viikolla sitten suunnataan Tuulokseen (tippumaan kovaa ja korkeelta) ja siitä eteenpäin onkin viikonloput täysiä jonkin aikaa :)

Seuraava Leolenkki

Lauantaina 13.10. klo 11.00
LeoLenkki suuntautuu Nuuksioon:
http://www.luontoon.fi/palvelupisteet/muut/haukkalampi/Sivut/Default.aspx

Sinne siis kaikki!

Voittajaan?

Tässä palkkapäivän saapuessa taas pohdinnan alla tuo että pitäisikö joulukuun yhteen viikonloppuun tuhlahta 120e vaiko ei? Kyse on tietenkin voittaja/winner näyttelystä messarissa. Viime vuonna olin katselemassa ja haaveilemassa kun oma oli tuossa vaiheessa vielä haave, mutta nyt olisi mahdollisuus mennä ihan kehään ihan oman koiran kanssa. Luultavasti viimeisen päätöksen osallistumisesta teen tuon Turun kv näyttelyn jälkeen, kun ensimmäinen hallinäyttely on takana ja samoin junnuluokka - tietää sitten että miten tuo neitokainen kestää sen hallimetakan ja kaiken muun uuden.

Eiköhän me sinne olla menossa, jos suuria muutoksia ei suunnitelmiin tule - koska kuten eräs mahdottoman ihana ystäväni sanoi - kuinka paljon vituttaa huokailla kehän laidalla tänä vuonna kun oma koira on kotona.

Todellisuus arjesta

Pitkään on kirjottelut täälläkin ollut enemmän tai vähemmän jostain tapahtumasta tai yksittäisestä tilanteesta ja kirjoittelu tavallisesta arjesta on unohtunut aivan tyystin. Meidän arjessa ei nyt ole sen suurempaa ihmettelyä, mutta hieman olen alkanut epäilemään tuon koiran kohdalla eroahdistusta, nimittäin sillä on työpäivän aikana tapana pissiä asuntoon, toki onhan tuo melkein 10h pääsemättä uloskin, mutta jotenkin kun tuossa eilen testasin kotona ollessani niin 9,5h meni kätevästi ilman ulkoilua. Oli miten oli, niin nyt olen pyrkinyt muuttamaan koiran tiloja mahdollisimman epästressaaviksi, eli hankin tuon ferominohahduttimen ja päästin koiran makuuhuoneeseen työpäiväni ajaksi.

Toivotaan että tuo ongelma häviää viimeistään tässä kun tytölle vähän tulee vielä ikää. Hertasta on kuoriutunut myös sisustussuunnittelija ja hän onkin päättänyt että tähän asuntoon eivät jalkalistat sovi. Kaikenlaista pientä askarreltavaa neitokainen siis löytää yksin ollessaan. Positiivisena asiana kuitenkin on se ettei minkäänlaista ulinaa ole nauhoituksiin tallentunut kun silloin tällöin aina jätän koneen nauhoittamaan. Mutta tässä kun olen nyt kaksi päivää itsekin joutunut olemaan kotona ja koira on joutunut omasta jaksamattomuudestani olemaan pitkälti sisällä niin huomaa miten turhautunut tuollainen 8kk pentu voi olla kun ei pääse kunnolla ulos tai leikkimään.

Hertta alkaa myös näyttämään pieniä esiteinielkeitä. Joka paikkaan pitäisi päästä ja nenä maassa kävellään kaikki lenkit. Odotan tässä kauhulla sitä kun alkaa nuo ensimmäiset juoksut, mitä mun elämän iloa täynnä olevalle pikku hömpälle tapahtuukaan juoksujen jälkeen. Vastahan tuo oli niin hirmuisen pieni.

Kaiken kaikkiaan arki kuitenkin on ihan kivaa, tuntuu ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja mutta onneksi viikonloput ovat täynnä sitten yhteistä tekemistä, mistä hyvänä esimerkkinä on lokakuu - ei yhtään vapaata viikonloppua ;)

Maalla osa 2