sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Päätä seinään!

Viikonloppu taas lusittu, onneksi siskon perheen luona niin pysyi koira-asiat hetkellisesti pois mielestä. Sain rekuilta viestiä viikonloppuna ja vaihteeksi vähemmän hyviä uutisia, tai ei ainakaan niin rohkaisevia. Narttua mistä olin ja olen edelleen kiinnostunut on kysellyt myös eräs perhe, sinällään ei siinä mitään, mutta mitä luulette kumpi kuulostaa paremmalta: perhe maalla omakotitalolla ja isolla pihalla varustettuna VAI yksinäinen opiskelijatyttönen pk-seudulta kerrostalosta? Varsinkin kun kyselemäni narttu on hieman arahkon oloinen jos oikein ymmärtäisin. Spostissa toki vakuutettiin ettei kerrostalo sinällään ole huono ja sain puhelinnumeron kotihoitopaikkaan eli periaatteessa pitäisi vaan ottaa luuri korvaan ja soittaa, mutta.. Itse olen sitä mieltä että ensin kysyneellä on etuajo-oikeus niin sanotusti. Huomenna pitäisi kai selvitä hieman tarkemmin tämänhetkinen tilanne ja mikäli näytetään vihreää valoa, soittelen viimeistään tiistaina kotihoitopaikkaan ja kyselen tarkemmin millainen karvaturri siellä majailee. Turha sitä itseään on liikaa innostaa ettei tartte tulla sitten alas kovaa ja korkeelta..

Tämän rekkujen toiminnan lisäksi olen selaillut Apulaa,Hauvoja, Kodittomia ja kodinvaihtajia ja vielä lisäksi rotujärjestöjen omia sivuja utta kotia etsivistä.. Eli enää keltainen pörssi selaamatta ja sitä en halua edes tehdä! Lansujen sivuilla olis 10kk uros.. hmm, ehkei oo ihan mun juttuni, ei oo ehkä parasta alottaa pahimmasta murkkuiästä eteenpäin. Muutamia mielenkiintoisia ilmotuksia olen apulassakin nähnyt ja vielä enemmän siellä on tullut hymisteltyä että jo on erikoisia mixejä ihmisillä.. Suurin ongelma mulla on noitten ilmotusten kanssa se kun ihmiset ei laita spostiosotettaan, itse kun olen ujo soittelemaan puhelimella ventovieraille vaikka kuinka olisinkin oikeasti kiinnostunut..

Rakas ystäväiseni yrittää kovin uskotella että mulle on jossain selkeesti "se oikea" koira kun mikään ei mistään nappaa, itsellä alkaa toivo hiipumaan ja toisaalta, ei tässä pitäisi mikään kiire olla kun katonkin saan pääni päälle vasta parin kolmen viikon päästä, mutta kun MÄ HALUUN!

torstai 13. lokakuuta 2011

Katse Tulevaisuuteen! (ja onneksi sähköpostissa ei ole käyntilaskuria)

Kuten otsikosta voi arvata, tänään on kytätty spostia ja odoteltua joskos sieltä jotain kuuluisi yhdestä rescue-nartusta, mistä laitoin kyselyä, vielä ei ole kuulunut mutta jos vaikka viikonlopun aikana sitten kuuluisi jotain. Kuitenkin oma fiilis siitä että meikälle tulee aikuinen kotia etsivä koira on koko ajan kasvanut ja melkeinpä tällä hetkellä olo on sellainen että vain sellaisen haluan.

No mutta tässä illalla on katse suunnattu tulevaisuuteen, ehkä vähän liiankin optimistisena olen katsellut ja lueskellut erilaisia asioita. Ensinnäkin lueskelin Rekkujen sivuilta muutaman neuvoa antavan artikkelin mitkä tähänkin linkitän;
Pieni koiran ottajan opas
Kuinka lähestyä koiraa?
Eroahdistuksesta
Remmissä Räyhääjät
Itse löysin mielenkiintoisia vinkkejä teksteistä ja ainakin orientaatiota tulevaan, vaikka tulevasta ei ole vielä edes tietoa.

Lueskelun lisäksi katselin Rakkaitten Haukkujen tarjoamia kursseja siinä toivossa että sieltä jotakin löytyisi, toki vilkuilin muittenkin pk-seudulla toimivien koirankoulutustoimijoiden (hyvä sana) tarjoamia kursseja - ei vielä ole ajankohtaista mutta kaikkea kivaa löytyi ja apua pitäisi olla tarjolla jos oman koiran kanssa (sitten kun se tulee) jotain suurempian ongelmia ilmenee -  ensimmäisenä juostaan toki ystäväni luokse parkumaan oven taakse apua, mutta jos sen jälkeen tarvitsee vielä ammattilaista kiusata niin siinä tapauksessa.
Ja siinä kun pääsin lueskelemaan kaikenlaisia kurssijuttuja niin löysin myös mielenkiintoisen luennon, tai siis ihan perusasioita kai siellä käydään, mutta voisi olla ihan hyvä käydä kuuntelemassa mitä ammattilaisilla on sanottavaa, lähtisköhän tää ystävä mun kanssa tällaselle luennolle? Näin pitkälle oon päässy tänään ja toki, vielä pidemmällekin, nimittäin päätin että sitten kun oon rikas sos.työntekijä  (*virn*) niin lähen käymään kouutusohjaajakurssille, sen verran vetää koulu ja talous tiukille nyt ettei pysty, eikä sillä että mä sitä työkseni, mutta vois sitten ite hyödynnellä kun kerran rahoissa kierii lto:n palkoilla.

Että tällaset hullut suunnitelmat mulla tänään kun kerran odotellessa on pakko jotain keksiä, ja saapa nähä mitä vanhemmat sanoo mun tän kertasesta koiraprojektista, toisaalta, kai tässä nyt jo sen verran aikuisia ollaan että omat virheet saa tehä ihan ite!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Epätoivon alkeet

Huoh..

Sen sijaan että olisin tänää uppoutunut koulutehtävien tekemiseen niin kuin viimeisen vuoden amkkiopiskelijan kuuluisi, olen selaillut jos jonkinlaista palstaa ja pentuvälitystä (siinä toivossa että löytyy kodinvaihtajia) ja joka toinen minuutti päivittänyt sähköpostiani jos jotakin olisi tullut. Noh, tulihan sinne sähköpostiin sitten jotain, nimittäin hieman kielteinen vastaus rekuilta siitä koirasta mistä olin kysellyt että olisiko mitään mahdollisuuksia, ei kuulemma oikeen ensimmäiseksi koiraksi ja omakotitalokin pitäisi olla; noh, toivottavasti kyseinen koira löytää kotinsa pian jostakin muualta. Näin ollen on siis aika katsella taas jos jonkilaita kuvaa ja kuvausta erilaisista kotia etsivistä koirista. Kyllä, olen katsellut myös apulan sivuja noin viisi kertaa päivässä, mutta jotenkin vielä epäilen yksityiseltä henkilöltä vaihtajan ottamista, siinä missä tarhakoirankin, että eipä tässä missään ihan mukavuusalueen sisällä liikuta. Jos minulta kysytään, unelmien koira olisi se Leonbergi ja kuka ihmeessä antaisi parinvuoden ikäisen kiltin mussukkansa kellekkään.

No mutta siis, meinaan toki edelleenkin etsiskellä leoa ainakin sivusilmällä, mutta todellisuudessa on pysyttävä ja realisti pitää olla joten ehkä on syytä laajentaa etsintää jos sen koiran oikeasti haluaa vielä tämän vuoden puolella (jä kyllä minä haluan! vuosi aktiivista odottelua ja lähetä piti tilanteita on mulle riittävästi) Olen siis etsiskellyt jos jonkilaisilta rescue-yhdistyksiltä koirien tietoja mutta myös palloillut eri rotujärjestöjen sivuilla etsiskelemässä aikuisia myynnissä/kodinvaihdossa olevia koiria. Todellisuudessahan omallakohdalla vaatimukset on ainakin omasta mielestä kohtuu suppeat eli laajat; kunhan koiralta löytyy sen verran kokoa että uskallan pimeällä lähteä sen kanssa ulos ja se että koira on terve ja ilman suurempia ongelmia. Uskon että työkalut riittävät joihinkin asioihin ja pk-seudulla onneksi on jos jonkilaista kurssia tarjolla koiran koulutuksen tueksi.

Elän silti vielä toivossa että lähiaikoina kotiini kanssani muuttaa koiruus ilostuttamaan ja raivostuttamaan arkeani ;)

maanantai 10. lokakuuta 2011

Löysin ehkä tänää jotain?

Noniin, tilanne päivitystä vai tilannepäivitystä, joka tapauksessa, asunto on löytynyt, 1.11. mulla pitäs olla ihan oma koti taas ainakin siihen asti kun opiskelut kestää ja siihen asti on sitten aikaa katella vähä ympärilleen, paperit kun tulee aikasintaan tossa kesäkuun puolenvälin jälkeen.. mutta asiaan, saatoin tänään löytää jotain kun tutkailin rescue koirien listaa ja bongasin sieltä isohkon koiraherran, kyseessä ei tietenkään ole se kauan himoittu leo, mutta koira olisi kuitenkin ja myös hieman pentua vanhempi eli parisen vuotta löytyisi jo ikää. Toisaalta en koe että kyseessä olisi kompromissi, ehkä parempikin että se himoittu leo tulee vasta toiseksi koiraksi kun on sen aika, sitten kun on edes hitunen kokemusta koiran kasvatuksesta ja oikeasti olisi kiinnostusta panostaa siihen pentuaikaan.. Tai ainakin se tuntuu nyt siltä kun toinen vaihtoehto on löytynyt, tai ainakin melkein löytynyt..

Itselläni on hieman vaatimuksia noiden rescue koirien suhteen, ei niinkään ulkonäöllisesti, muuta kun siten ettei sellaisen kanssa tarvitse pelätä kun lähtee pimeällä ulos mutta haluaisin sellaisen yksilön joka olisi asustellut Suomessa jo jonkin aikaa jotta jollakulla on jokin käsitys siitä millainen koira on kotioloissa. Itse en näe ongelmaa siinä että ottaa jonkun yhdistyksen kautta rescue koiran sillä uskon siihen että yhdistykset pyrkivät hoitamaan oman tonttinsa koirien terveysasioiden hoidossa ennen ja jälkeen koiran Suomeen tulon. En myöskään usko että petän itse itseäni kauhean paljon tässä jos päädyn rescue koiraan, totta, terveydestä ei voi pidemmällä tähtäimellä antaa takuita ja taustoista ei ole tietoa mutta ei ole väärin antaa nuorelle koiralle uusi mahdollisuus.

Tosiaan tämäkin suunnitelma saattaa kariutua vielä muutamaan eri seikkaan, ensinnäkin laitoin tiedustelua tänään löytämästäni koiraherrasta ja katsotaan sitten mikä vastaus on. Toisena on se että uusi vuokra-asuntoni lemmikkitilanne on hieman avoin vielä, ymmärtääkseni lemmikit on sallittuja tiloihin, mutta haluan varmistaa sen vielä jottei tule mitään ylläreitä sitten kun jos koiran kanssa saa prosessin eteenpäin. Tässä kai ei voi muuta sanoa kuin että toivotaan parasta ja pelätään pahinta - se mitä paras ja pahin ovat, on tietenkin aivan eri asia :D

torstai 6. lokakuuta 2011

Minäkin kiehun

Oivoivoi.. Varmaan on kaikki lueskellut tässä viimoisen parin vkon aikana noita juttuja missä isot pahat koirat on taas "syönyt ihmisiä ja pikku koiria"..Nooh, myös minä ja nythän on laitettu jtn vetoomuksia että pitbullit sun muut koiruudet pitäisi kieltää ja niin edespäin. Missään nimessä en lähde kieltämään sitä ongelmaa mikä tulee jos mikä tahansa koira annetaan vastuuttomalle omistajalle ja näin altistetaan kanssaolijat tietyille vaaroille, mutta ei se nyt tarkota että tietty koirarotu tarvitsisi kieltää, ainakaan omasta mielestäni!

Ja jos nyt sitten lähdetään kieltämään tiettyjen koirien maahantuonti siksi että ne ovat potentiaalisesti vaarallisia niille pikku fifeille jotka itse käyvät isompi joskus ärsyttämään niin saahan siihen listaan sitten lisätä kaikki todella sairaatkin koirarodut? Vai olisiko parempi vain poistaa kaikki koirat maan päältä ja hankitaan kaikki lehmät, ne ei kai oo niin kauheen vaarallisia isoja vaan.

Itsellä kun on vaikea ymmärtää sitä että miksi joku koirarotu pitäisi kieltää vain siksi että kyseisen rodun omistajista isohko osa on tehnyt virhearvioinnin ja hankkinut koiran johon ei yksinkertaisesti taidot riitä. Ja toisaalta, miksi juuri sen tietynrodun edustajat päätyvät pahoina julkisuuteen, eipä tietysti ole kovin mediaseksikästä raportoida siitä miten alle polvenkorkuiset mamman pikkumussukat purevat sormen verille. No mutta joo, jos ei tullut selväksi, olen itse sitä mieltä että kasvattajia tulisi vielä enemmän kouluttaa siinä suhteessa kelle he koiran antavat ja toisaalta yleinen sekarotuisten/rekisteröimättömien koirien tuottaminen pitäisi saada jonkinlaiseen hallintaan; mikä sinällään on mahdottomuus mutta varmasti moni näistä ilkeistä isoista tappajakoirista on ilmaantunut siksi ettei ostotilanteessa informaatiota ole ollut tarpeeksi kummallakaan puolella.. Toki ehkä vain oma mielipide, mutta haluan uskoa siihen että moni kasvattaja, oli rotu sitten mikä tahansa, hieman edes haluaa valottaa ostajalle mitä rotua tässä ollaan hankkimassa.

Missään nimessä en tietenkään väheksy sitä tuskaa mikä aiheutuu jos oma koiruus jää toisen hampaisiin tai sitä kun koira iskee ihmiseen kiinni, lähinnä vain sitä että eipä se ole edes pääasiallisesti hyökänneen koiran vika, että syy saattaa löytyä hihnan toisesta päästä tai ainakin siitä joka sitä hihnaa kantaa.....