Ruksi seinään!

Tänään oli se päivä kun koiralla oli ilmeisesti hyvä olla yksin kotona <3 Tässä kuluneiden kuukausien kanssa ollaan painiskeltu erilaisten haasteiden kanssa tuon yksin olemisen kanssa. Ensin oli tietysti perus sisäsiisteys, mikä toki tule Hertallekin suhteellisen nopsaan ja yö sun muut yhteiset ajat ovat olleet jo hyvän tovin puhtaita ja mukavia. Kuitenkin yksin jäätyään Hertalla on tapana nautiskella tuon veden lussuttamisesta ja näin ollen myös pissavahinkoja on tullut myös ihan lähiaikoina - tosin ei enää kun käsitin vähentää tuota veden määrää ja jätän sille vain litran verran vettä tänne siksi aikaa kun on yksin niin ei pääse liikaa viihdyttämään itseään sen kanssa.

Toinen haaste on ollut tuo yksin itkeskely. Meillä se on tarkoittanut tuollaista 15min itkua alkuunsa ja nyt lähiaikoina uikutusta on nauhoittunut sellaisen 5min verran. Ei toki mielestäni mikään mahdoton, mutta tuntunut silti ilkeältä kun koiralla selkeästi on ollut ikävä ja toisaalta harmittaa myös naapureiden suhteen, ei ole kiva kuunnella itkevää koiraa - vaikka vain vähän aikaa.

Viimeisenä on tullut tuo tavaroiden ja asioiden tuhoaminen. Listoja, keittiön kaappeja, oman ruokakaapin availua ja levittämistä, roskiksen repimistä, sanomalehtien repimistä. Ei siis aina mitään suurta, mutta jotain pientä.

Yleensä kotiin tultaessa joku asia on mätännyt, koira on ehkä käynyt pissimässä sänkyyn, uikuttanut tai repinyt jotain vähemmän sallittua, mutta tänään. EI MITÄÄN! Ei mitää, suunnattoman hyvä fiilis, ehkä tuo ahdistus alkaa viimein vähentyä ja toisaalta myös Hertta kasvamaan. Olen siis ylpeä ja onnellinen.

Eroahdistuksella riivattu koira!

Pakko tämä on jakaa tännekin.. Olen siis ollut huolissani koirani viihtyvyydestä kotona nyt kun olen näin paljon töissä. Töiden alettua nauhoittelin päivää ja nauhoituksista kuului että koira silloin tällöin päivän mittaan vähän inisi, mutta yhtäjaksoiset pätkät eivät olleet juurikaan 15min pidempiä ja yleensä ne keskittyivät aamupäivään niin että iltapäivällä sitten oli jo rauhallista.

Eilen kuitenkin ihanainen naapurini tuli kertomaan että mennä viikolla koira oli muutamana päivänä ulvonu 1,5h ja tänään sitten olikin lappu postiluukusta että koko päivän ulvonut. Itse nauhoittelin myös ja kyllä, tänään oli Hertta ulvonut koko päivän - koska olin muuttanut sen asuinoloja, eli suljin tytön makkariin kun lähdin, näin ollen se oli aivan hukassa ja tietenkin hätääntynyt. Alakerran naapurini oli kuitenkin sitä mieltä että  nyt pitäisi olla yhteydessä koiraterapeuttiin...... Koska siis eroahdistushan kasvaa muutamassa päivässä tällaiseksi..

Noh, huomenna otetaan vanha kaava takaisin, feromonihaihdutin on uusittu ja matot rullataan vielä huomenna jottei vahinkoja sattuisi ja toivotaan ettei sen suurempia ääniä täältä kuulu. Ja nyt olen konsultoinut koira-asiantuntijaani - onneksi on kasvattaja jonka puoleen voi kääntyä!

Pieniä treenejä siis ja nyt uuteen nousuun!

Loman tarpeessa

Oivoi ja huoh... Tänään tuli ensimmäistä kertaa koiran kanssa sellainen olo että ihanaa kun pääsee viikoksi maalle niin että koira ei ole vain omilla harteillani. Oli nimittäin neiti päättänyt käydä tarpeillaan mamman sängyllä ja tänään on sopivasti vesi poikki taloyhtiöstä jonkun rempan takia... Hieman on harmistusta ilmassa.

Väitän kivenkovaa että Hertta on kotona ollessani 95% sisäsiisti, vahinkoja sattuu ja jos sattuu aikaa hurahtamaan useita tunteja niin sitten on pissalle pakko päästä mutta kakat yleisesti ottaen tulee pihalle. MUTTA, kun valitettavasti on nappulat tienattava kuppiin niin sitten kotiin tullessa voitte ehkä kuvitella mitä odottaa.. Maanantaina jo hihkuin innosta kun ei ollut mitään, eilen oli pissattu sänkyyn ja tänään sitten kakat. Edelleen, ottaa päähän. En siis sillä että oletan missään vaiheessa että 4kk pennun suoli/rakko jaksaisivat odottaa sen 8-9 tuntia ulkoilua, mutta miksi sängylle..

Tuossa rupattelin asiasta kaverinkin kanssa ja itse en ollut edes tullut ajatelleeksi että olisi eroahdistusjuttuja. Muuten kun täällä on kohtuullisesti asiat järjestyksessä. Totta, että tuohon eteisen pöydälle Hertta yksin ollessaan tassuillaan nousee, mutta muuten ei esim kirjahyllyltä ole ottanut mitään. Onneksi huomenna on viimeinen työpäivä, sen jälkeen alkaa 2kk loma, jonka aikana pyrin ajamaan tuon sisäsiisteyden sisään kunnolla, maalla lomailun jälkeen heitän sanomalehdet (joita on siis vain pari lattialla) menemmään ja keskityn ulkoilutukseen uudesta näkökulmasta. Lisäksi tuo yksinoleminen tulee uudenlaiseen treeniin, päivittäin voisi ottaa muutaman sellaisen hetken, lähteä jonnekin tunniksi ja tulla takaisin.

Mutta kyllä tämä tästä, yksin koiran omistaminen vaan tuntuu välillä haastavammalta mitä odotin.

Ainiin, maanantaina tiputtelin Hertan selkään myös bayvanticin.. :) Nyt pitäisi asiat olla kuosissa eikä ainakaan toistaiseksi mitään oireita ole ärsytyksestä esiintynyt :)

Paniikki!

Että sellanen päivä.

Tyytyväisenä lähtin tänään kympiksi koululle tekemään opparia...

...tulin kolmen tienoilla takaisin ja....

-Koira oli täällä repinyt pussin missä oli lasinsiruja (luulin nostaneeni tarpeeksi ylös)
-vessapaperit
-yksi kännykän piuha mussutettu (korkealla pöydällä)
-oppariin liittyvä diski..(korkealla pöydällä)

Voitte ehkä kuvitella kuinka iloinen tästä olin?

Noh, hetken päästä kuitenkin todellisuus iski ja paniikki, kauhea soittelu kahteen eri eläinlääkäriin että apua mitä mä teen! Toisessa ei oikeen osattu sanoa juuta eikä jaata, mutta toisessa sitten että syötä koiralle tankoparsaa. Parsa ilmeisesti sitoo itseensä hyvin terävät ja kaikki muutkin suolistosta, eli jos pieniä siruja on kurkusta mennyt alas niin parsan pitäisi auttaa. Lisäksi sitten että jos alkaa vaikuttamaan erilaiselta, niin sitten uudestaan yhteyttä.

Minäpä sitten kipitän kauppaan ja ostan säilykäparsaa, liottelen hetken ja rupeen syöttämään koiralle. ja koira syö. Nyt sitten odotetaan mitä tulee.

Kiitokset vaan molemmille veljille nopeasta toiminnasta, kyyti lekurille olisi onnistunut todella nopsaan!

Noh, toivottavasti säästyttiin tästäkin vain säikähdyksellä, toisessa etutassussa näytti olevan pieni viilto kun ne kävin tuossa tarkkaan läpi, mutta ei siis mitenkään suuri, ihan pintaa vain vähän raapaisuut.

Tänään ei ole ollut hiljaista..

MUTTA HERTTA ON EDISTYNYT SIKANA! Nauhalta löytyy edelleen se noin 2 tuntia ulinaa, mutta se ei ole yhtäjaksoista sydäntä riipivää paniikkiulinaa, vaan pienillä tauoilla jaksotettua satunnaista ulinaa, yhteensä tällainen jakso siis kesti kaksi tuntia, alkanut noin 2 tuntia lähtöni jälkeen ja loppunut noin puolentoista tunnin kuluttua ja tälläkin aikavälillä useita "pidempiä" taukoja.. Lieneekö syynä se että jätin Hertalle vessapaperirullan nameilla täytettynä tai se että tyttö on löytänyt tiensä mamman alusvaatelaatikolle - ei voi tietää, mutta hieno fiilis kun pentu pikku hiljaa oppii rauhottumaan. Sillä tuon yhden session jälkeen tällä nauhoituksella ei juuri ole suuria ulvomisia, joitain pieniä näkyy 7 tunnin kohdalla, mutta luultavasti tämä on enemmän tylsyyttä kun ikävää.

Toivottavasti nyt viikonloppuna ei pahasti oteta takapakkia kun lähdetään haistelemaan maaseudun erilaisia tuoksuja.

Viikonlopuksi maalle

Huhhuh mikä iltapissa; varmaan viis koiraa ja mitä tyttö tekee, kattelee meikäläisen jalkojen vieresta että kukas toi on, ei varsinaisesti heiluta häntää, muttei kyllä pakinnanutkaan, vaikka yksi husky tuli aika innolla päälle (ei siis kiinni tai mtn aggressiivista). Kauhee määrä koiria räksyttää muuten - kauheesti sanottavaa.

Mutta joo, tänään oli Hertta taas päivän yksin, erikoisvieraat - eli meikäläisen vanhemmat, lähti siinä seiskan aikaan kaiketi, ite jo puoli seiskalta. Oli ulinaa kyllä, mutta jotenkin vaikutti että selkeesti katkonaisempaa ja laskin että tuosta noin 8 tunnista, 6 tuntia on ulinavapaata, mielestäni hyvin kun ajattelee että tytöntylleröllä ei ole vielä ikää edes 8 viikkoa.

Eilen ekaa kertaa Hertta oli vähän varautunut kun tuli vieraita, mutta hetken päästä niin olikin tarve kömpiä avatulle vuodesohvalle, että ei syytä huoleen, pitää vaan varmistaa että vieraita käy tasasin välein, ettei tule mitään hämmennystä sen suhteen että vieraat eivät olisi tervetulleita.

Viikonlopun suunnitelmat vaihtuivat yhtäkkiä eilen ja nyt lähdetään viikonlopuksi maaseudun rauhaan, vaikka onkin suuri muutos Hertalle taas mutta se saa olla rauhallisemmin ulkona siellä ja  vähä kokeilla olla ilman hihnaa. Lisäksi, tuosta maalla käymisestä tulee joka tapauksessa sellainen kerran kuussa tapahtuva juttu vähintään, joten hyvä alkaa totuttelemaan :)

PANIIKKI ja helpotus!

Tänään oli Hertalle eilistä helpompi päivä, olin aamulla hetken koulussa, tulin hengaan hetkeks kotiin ja lähin harkkaan - jos en olis tullut välissä kotiin, Hertta olis saanu olla 8 - 17 kotona ihan yssissee.. Mutta siis, laitoin tuossa harkasta tultuani ilmotuksen oveeni naapureille että anteeksi ja toivottavasti ymmärtävät mahdolliset ulinat kun on ihan pieni pentu kyseessä.

Eilen sain sellaisen käsityksen Hertan ulvomisesta että täällä on pentu ulvonut henkihieverissä 8tuntia ilman taukoja.. Tänään, kiitos ystävän vinkin, nauhotin koneella koko yksinolon ja ohjelma nauhoituksen lisäksi piirtää myös viivaa äänestä. Ensin pelästyin kun avasin ohjelman että ei, täällä on vinguttu koko ajan, mutta sitten kuuntelin nuo tasaiset kohdat ja tajusin että ne on tyhjiä!! JES! Todellisuudessa tilanne oli siis se että noin tuntu lähtöni jälkeen, Hertta on herännyt ja jaksanut ulvoa puolisen tuntia, nukahtanut ja kahden tunnin päästä tästä, on tyttö ilmeisesti taas herännyt ja ulvonut puolisen tuntia, kun on taas rauhottunut.. Yksittäisiä vinkaisuja on muutamia, etenkin nyt iltapäivällä, mutta rohkaisevaa materiaalia.. Lisäksi tätä hiljaisuutta tukee se että kotiin tullessani, Hertta toki tulee tervehtimään, mutta rauhoittuu noin viidessä minuutissa kun olen huomioimatta, eikä huomioitaessa tämän jälkee riehaannu ihan tyystin - eli ilmeisesti mikään ylitsepääsemätön ikävä ei ole.

Toivotaan että reenaamalla tuo pienikin vinkuminen poistuu :)