sunnuntai 27. tammikuuta 2013

BFF vierailulla

Hertan ihan ykköskaveri Silver kävi päivähoidossa lauantain kunniaksi kun kotiväellä oli muuttopuuhia, tässä kuvakimara tyttöjen yhteisestä päivästä!


Kohta päästään ulos!

Puistossa





Samaa rotua mutta niin eri maata :D



Juostaan!

Nyt on väsy

Mee pois!

Iltapainit ennen kun lähetään kotiin






sunnuntai 20. tammikuuta 2013

1w + EH4

Tämän päivän tulos siis Junnunartuissa EH ja koska meitä oli vain 4 niin sijotuttiinkin :) Ihan tyytyväinen olen tuon koiran ulkoiseen olemukseen mutta kun oma sählääminen oli alussa niin sekavaa että huhhuh, noh, josko ens kerralla saatas napsahtamaan kohdilleen.

Päivään kuului kuitenkin myös huikeita tuloksia! Hertan veli Max kävi pyörähtämässä ekaa kertaa kehässä ja tuloksena känttynen ERI, SA ja tietenkin luokkavoitto.. Ei hassummin sanoisin, noin kiharakarvaiseksi ;) Aivan ihana miehen alku tuntui tuokin veli olevan, valtavine tassuineen :) Toivottavasti nähdään tulevaisuudessakin kehien laidoille. Menossa mukana oli myös Hertan iskä Moose, tuloksena VAL ERI2 SA ja PU3 (tarvitseeko tähän kommentoida muuta kun että JEE!) Belunalaisista Nelson-poika sai NUO ERI3 ja Milana neito AVO ERI. Päivän taisi kuitenkin kruunata tuo Arjan ihananainen veteraani Luna, joka kävi pokkaamassa ROP-veteraanin tittelin.

Mukava päivä todella takana, tosin pitkääkin pidempi, kehä alkoi tunnin myöhässä ja kaiken kaikkiaan leojen arvosteluun taisi mennä se 3 1/2 tuntia, oli ehkä hitain tuomari ikinä, mutta arvostelut olivat tosin pitkiä ja laajoja.

Tässä Hertta 1v

Tässä vielä tuo Hertan arvostelu:


20.1.2013, Turku, D'Hooge Paul: Elegant one year old. Lovely temprament. Feminine head and expression but quite snipy. Love to see a bit more stop. Good reach of neck. Slightly overbuilt at the moment. Chest needs to develop. Good spring of ribs. Adequate angulation. Nice feet. In movement loose in front and narrow behind and with a happy tail.


Loput synttäripäivästä onkin sitten vietetty nukkuen ja Teijalta saatua possunkorvaa mutustaen. Kiitos vielä Teijalle kyyditsemisestä - josko joskus pystytään tekemään jonkin sortin vastapalvelus :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Huomenna tulee vuosi täyteen!

Hyvin mutkikas matka on kuljettu ensimmäisen vuoden aikana, mutta tässä hän nyt on, Hertta 1w huomenna!

tiistai 15. tammikuuta 2013

Prinsessapanta :)

Tänään käytiin paikallisessa mustissa ja mirrissä puntarilla ja niinkin iso tyttö nyt sitten on kuin 45,7kg. Tämä olkoon nyt sitten neitokaisen virallinen 1v paino. Ei hassumpaa, säkää en osaa sanoa, mutta ehkä sellainenkin vielä saadaan.

Kaupasta tuli mukaan myös ensimmäinen ihka oikean nahkapannan, lähes 60e panta oli 18e niin olihan tuo pakko sieltä napata ja kun se oli vielä kivan leveä ja vähän blingblingginen, niin mikä sen sopivampaa.. Tästä tuskin mitään peruslenkkipantaa tulee, mutta kun lähdetään jonkin kaupunkilenkeille, näyttelyyn tai muualle missä panta on pidempään kaulassa niin tää on se panta mikä tulee kaulaan. Samoin silloin kun Hertta pääsee mummulaan ja kun mummulassa on tapana pitää pantaa niin tadaa!

Tässä sitten vielä kuva tuosta ihanasta pannasta, josta tuli samalla siis Hertan 1v synttärilahja, vaikka sunnuntainahan tuo vasta vuoden täyttää


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Leotäyteinen viikko!

Ihan puolivahingossa tästä viikosta on tullut kovin leotäyteinen. Perjantaina käytiin toko-treeneissä, joissa oli reilusti porukkaa, oltiin pitkästä aikaa edistyneitten reeneissä ja jatketaankin varmaan siellä, kun on nuo työmatkat mulla pidentynyt sen verran että nyt iltavuorosta juuri ja juuri ehdin treeneihin asti ennen niiden alkua ja toki muutenkin, kun vaaditaan niin ehkä sitä tulee kotonakin treenattua. Ensi kerraksi pitäisi miettiä omia kehityskohteita.. Meillä alkaa perusasento olemaan siinä kunnossa että sen kanssa ehkä voidaan elää vielä toistaiseksi, mutta haluaisin vinkkejä siihen miten koira oppisi kontrolloimaan omaa takapäätään, jotta perusasentoon meno tapahtuisi ketterämmin ja muutenkin vahvistuisi. Seuraaminen on niin lapsukaisten saappaissa että ehkä senkin kanssa vielä vähän niinko mennään vaan.. Toinen kehityskohde voisi olla tuo maahanmeno, tämän kun laittaa maahan niin se vetää suoraan levyiksi, jolloin siitä nouseminen tarkoittaa että perusasennoksi ei tule selkeä istuminen, vaan toisen lonkan päällä makoillaan.. Katsotaan.. :D

Mutta siis leotäyteisyydestä, käytiin myös torstaina Inkoossa katsastamassa miten 2vko vanhempi Molly-neiti jakselee ja hyvinhän tuo, Hertta oli vaan kovin sitä mieltä että Molly ei saa liikkua ilman hänen lupaansa ja kurnutti Mollya. Meikäläinen kattoo suu auki että MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU! Missään vaiheessa en itse nähnyt tilanteita varsinaisesti aggressiivisena, mutta jotenkin tuo neiti on löytänyt itsestään sisäisen dominan ja päättänyt että nyt selkeästi "herkempiä" koiria voi kurnuttaa.. Nimittäin tänään kun tavattiin Luna tuolla Uudenmaan Leolenkillä niin neiti koitti tehdä aivan samaa. Itse menin kyllä väliin, koska mielestäni tuo ei ole sallittua, ymmärtäisin sen jos olisi aidosti tutut koirat, mutta tässäkin tilanteessa kyseessä on ollut koirat, joita ollaan tavattu vain muutama kerta. Muiden kohdalla Hertta ei ole edes yrittänyt mitään ja on edelleen varsin nöyrää tavaraa kun sattuu joku mulkaisemaan, mutta toivotaan ettei tilanne tästä muutu, en millään haluaisi joutua rajoittamaan Hertan leikkiseuraa sen vuoksi että Hertta "ärhentelee".

Lisää leoja tälle viikolle toi leolenkki tänään lauantaina, lähdimme porukalla Helsingin koirametsään ja siellä sitten reippailimme tunnin verran sopivalla viiden koiran porukalla, 4 narttua ja 1 uros saatiin siis kasaan ja hauskaahan meillä oli. Vastaantulijoita oli yllättävän vähän, sillä kelin suhteen tänään oli aivan mieletöntä. Toisaalta se oli kiva, niin ei tarvinnut olla koko aikaa napsimassa koiraa kiinni tai muuta vastaavaa.

Ensi viikolla onkin luvassa tuo Turun näyttely sitten.. Katsotaan minkäläisen arvostelun se tuo tullessaan, ainakin nähdään belunalaisia, jos muuten ei tule antoisa reissu :)

Tässä vielä kuvia lenkiltä :






















Lopuksi vielä Hertan ja Moose-iskän yhteiskuva

maanantai 7. tammikuuta 2013

Ruksi seinään!

Tänään oli se päivä kun koiralla oli ilmeisesti hyvä olla yksin kotona <3 Tässä kuluneiden kuukausien kanssa ollaan painiskeltu erilaisten haasteiden kanssa tuon yksin olemisen kanssa. Ensin oli tietysti perus sisäsiisteys, mikä toki tule Hertallekin suhteellisen nopsaan ja yö sun muut yhteiset ajat ovat olleet jo hyvän tovin puhtaita ja mukavia. Kuitenkin yksin jäätyään Hertalla on tapana nautiskella tuon veden lussuttamisesta ja näin ollen myös pissavahinkoja on tullut myös ihan lähiaikoina - tosin ei enää kun käsitin vähentää tuota veden määrää ja jätän sille vain litran verran vettä tänne siksi aikaa kun on yksin niin ei pääse liikaa viihdyttämään itseään sen kanssa.

Toinen haaste on ollut tuo yksin itkeskely. Meillä se on tarkoittanut tuollaista 15min itkua alkuunsa ja nyt lähiaikoina uikutusta on nauhoittunut sellaisen 5min verran. Ei toki mielestäni mikään mahdoton, mutta tuntunut silti ilkeältä kun koiralla selkeästi on ollut ikävä ja toisaalta harmittaa myös naapureiden suhteen, ei ole kiva kuunnella itkevää koiraa - vaikka vain vähän aikaa.

Viimeisenä on tullut tuo tavaroiden ja asioiden tuhoaminen. Listoja, keittiön kaappeja, oman ruokakaapin availua ja levittämistä, roskiksen repimistä, sanomalehtien repimistä. Ei siis aina mitään suurta, mutta jotain pientä.

Yleensä kotiin tultaessa joku asia on mätännyt, koira on ehkä käynyt pissimässä sänkyyn, uikuttanut tai repinyt jotain vähemmän sallittua, mutta tänään. EI MITÄÄN! Ei mitää, suunnattoman hyvä fiilis, ehkä tuo ahdistus alkaa viimein vähentyä ja toisaalta myös Hertta kasvamaan. Olen siis ylpeä ja onnellinen.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Iso Paha Kerrostalo.

Olen viihdyttänyt itseäni viimeisen vuorokauden lukemalla naamakirjasta keskustelua kerrostalosta ja ennen kaikkea ison koiran ottamisesta kerrostaloon. Ja siis jos jollain on vielä epäselvää, me asutaan kerrostalossa ja meillä EI ole hissiä. No mutta kuitenkin, yllättävän positiivisesti ihmiset ovat olleet sitä mieltä että kyllä ison koiran voi kerrostaloon ottaa, mutta monet toisaalta ovat sitä mieltä että missään tapauksessa ei.

Oma kantani on ehkä selvä - ison koiran voi ottaa kerrostaloon, ei koira varsinaisesti sitä tilaa sisällä ollessaan tarvitse. Meillä on sellainen onni käynyt että ensimmäiset 4kk Hertan kanssa yhteistä elämää elimme kerrostalossa missä oli hissi, joten aivan vauvana eivät nuo koiran paikat joutuneet rappusia ravaamaan, mutta kesällä kuitenkin muutimme ja nykyisessä asunnossa ei hissiä ole ja asumme vielä toisessa kerroksessa, joten rappusia tulee päivässä tuolle pienelle neitokaiselle jonkin verran.

Kerrostaloon koiran ottaminen ei toki ole mikään itsestään selvyys ja se ainakin omasta mielestäni vaatii tiettyä panostusta, jotta voi taata koiralle monipuolista puuhaa, kun se perinteinen reviirin vartiointi sun muu ok-talossa mahdollinen homma ei ole toivottavaa. Ensinnäkin tulee huomioida liikunnan määrä, kerrostalossa asuvan tarvitsee ehkä panostaa koiran liikuttamiseen enemmän kuin ok-talossa kun sitä omaa pelastavaa pihaa ei ole. Hertta viettää päivästä riippuen ulkona 2-3h, tottakai on päiviä kun käydään vain kolmella pienellä lenkillä, mutta toisaalta on päiviä, jolloin aika hurahtaa koirapuistossa ja lenkillä pidempäänkin. Näin ollen se noin 3min mikä päivässä menee rappusten ylös alas menemiseen, on varsin pieni osa koko liikuntamäärää.

Lisäksi meillä toimitaan aika pitkälti niin että suurimmat leikit leikitään ulkosalla, usein toisten koirien kanssa. Tottahan toki sisälläkin touhutaan, mutta jotenkin luonnostaan tulee nykyisin molemmille se että sisälle tultaessa mennään lepäilemään ja puuhastellaan molemmat omia juttujamme. Lisäki katson aina että koiralla on pureskeltavaa ja muuta touhuttavaa- ja vaikka kuinka varmistaisin sen että pureskeltavaa olisi - jalkalistat maistuvat aina paremmilta.

Toki, kaiken tämän jälkeen, en itse pentua tähän taloon ottaisi. Eli seuraava pentu tulee kun olemme siirtyneet maatasoon, osittain siksi että sisäsiisteyden opettelu on siinä varmasti mielekkäämpää. Saattaa toki olla niin että itken tämän vuoden lopulla ratkaisujani kun kuvautan koirani, mutta se on toisaalta sen ajan murhe. Kaiken kaikkiaan, kun osa tuolla keskustelussa on käyttänyt argumenttina sitä että mitä tehdä jos koira loukkaantuu tai joutuu esim leikkukseen. Siihen itse sanoisin että siinä vaiheessa on paljon muutakin asioita harkittavana ja mietittävänä kuin se että pystyykö koira menemään rappusia. Itse tuudittaudun myös siihen ajatukseen että siinä vaiheessa kun Hertta on oikeasti aikuinen ja lähenee jo veteraani-ikää, me ei asuta enää kerrostalossa.

Kaiken kaikkiaan, ison koiran ottaminen vaatii vain joidenkin asioiden muokkaamista ja hyväksymistä. Eikä se omakotitalo ole mikään itsestään selvä, paras vaihtoehto kaikille koirille - usein koiran onnellisuus on kiinni omistajasta, ei sille tarjotusta tilasta.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Onnellinen sattuma koirapuistossa

Tänään sattui niin ihanasti että koirapuistoon tuli otettua kamera mukaan - nimittäin puistoon saapui Jami-poika. Tässä hieman kuvia kaverusten touhuista.