Kiesus! Kun yöllä puoli kahden tienoilla alkaa korvaan kuulumaan vinkunaa ja sänkyä vasten hypitään että mamma nyt leikkimään, niin kyseessä ei voi olla kukaan muu kuin Hertan alter ego, Hirrrrrrrrrrrrwee Hertta. Meinasi hieman käämit palaa, kun oma kello oli herättämässä puoli viisi, niin vähä koetteli, toki, koitin mahdollisuuksien mukaan olla huomioimatta kun ei oo tarvis tulevaisuudessa päästä keskellä yötä leikkimään.
No mutta siis, on tänään muutakin tapahtunut. Aamulla jäi pieni taas yksin, ja hetken oli nauhotuksen mukaan ollut hiljaa kunnes ilmeisesti oli totuus iskenyt päälle ja ulvonta alkanut.. sitä kesti puolisen tuntia kunnes tuli hiljaisuus ja sen jälkeen 48minuutin katkonainen ulvontajakso - se mikä oli hienoa että lopun aikaa oli tyttö ollut hissuksiin. Ihan olen tyytyväinen tähän, ei ainakaan takapakkia varsinaisesti tullut joten valtakunnassa kaikki hyvin.
Kotiin päästyäni, lähdettiinkin lenkille, tai siis "lenkille", en osaa ulkoilua hihnassa kutsua muuksi, todellisuudessa siis pompitaan yhdessä ja tutustutaan ympäristöön. Käytiin tuossa varsinaisen tien vierelläkin, ihan vaan kääntymässä - Hertta alkoi käyttäytyä niin että mennään kotiin, joten muutama askel eteenpäin vielä ja sitten kotiin päin. Hienosti osaa neiti tehdä tarpeet ulos, harmi kun nuo päivät menee niin pitkiksi ettei pysty pätkimään päiviä sopiviin väleihin ja ravata ulkona sen 5-6-kertaa päivässä. Asiaan tulee muutos viikonloppuna ja tietenkin kunhan tuo harkka loppuu niin pääsee järkevämmin olemaan kotosalla.
Jotta tulisi päivään vielä jotakin muuta, niin käytiin pikkasen suihkussa, ihan vaan tuo takapää pestiin, yövieraita tulossa niin kivempi jos koira on puhdas :) Koska kylppärin lattia on enemmän kun liukas koiran tassujen alla, niin heitin kylppärimaton siihen alle jotta olisi ees vähän tukevampaa - tuntui hieman auttavan, ei voi sanoa että Hertta rentoutui, mutta ainakin pystyi seisomaan. Katsotaan miten tuo turkki kuivuu että minkä verran ulos viittii mennä kun kovin on taas kylmä tuuli puhaltanut.
Sitten ollaan viime päivinä vähän reenattu seisomista, ei siis mitään vakavaa, kuhan nyt koitetaan pitää se peppu ylhäällä. Enemmän pitäs osata reenata tota nimee, jos vaikka joskus oppis Hertta nimensä, mutta jotenkin olen sen suhteen todella laiska.
Näinhin tunnelmiin, palataan huomenna, me Hertan kanssa jäädään odottamaan erityisvieraita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti