Jos joku kuulee kamalasta koiranomistajasta joka kiduttaa koiraansa julkisella kentällä Vantaalla, niin myönnettäköön, riehuin koiralleni tänään.
Muutenkin pitää hieman miettiä tätä omaa auktoriteettia, kun hankin koiran ajattelin ettei sitä kovin paljoa tarvitse alistamalla alistaa ja muutenkin, eikös kaiken voi koiralle opettaa ihan positiivisesti.
Voi nenä sanon minä, tänään, Hertan ollessa 10 viikkoa vanha, eteen tuli ensimmäinen "oikea" kokeilu. Tottakai aikasemminkin on tarvinnut tyttö pistää matalaksi "rauhoittumaan" ja hieman osoittaa että mites se olikaan sen puremisen kanssa. Kuitenkin tänään oltiin tuossa kentällä juoksentelemassa ja leikkimässä kepin kanssa kun yhtäkkiä tytöllä menee yli ja ihan oikeasti alkaa puremaan mihin kiinni saan. Ensimmäisenä painan koiran molemmilla käsillä maihin, toinen käsi niskan kohdalla, toinen takamuksen päällä. Ei mitään reaktioo, kauhee riehuminen ja rähinä päällä, noh sitten viskasen koiran kauemmas kun se siitä nousee. Ei mitään merkitystä, uudestaan rähinällä päälle puremaan. Meikäläinen heittää sitten koiran syliin ja rauhottaa sen siihen. Hetken aikaa heiteltiin keppii ja lähettiin kotiin. Kotimatkalla saa taas heittää maihin kun ei meinaa tuo EI, tai mikään muukaan vaikuttaa siihen että kaveri iskee pohkeisiin naskalinsa.
Tän jälkeen kuitenkin jatkettiin hyvissä mielin matkaa ja päästiin kotiin.
Mutta että sellasta meillä, katsotaan millaseen pulaan meikäläinen joutuu vielä :D Siksi ehkä hyvä että tuota auktoriteettia on hyvä kasvattaa jo tässä vaiheessa.
2 kommenttia:
Oi että kun kuulostaa tutulta! :D
Kyllä mullakin ja 10-viikkoisella Emmalla kolisee ainakin kerran päivässä päät yhteen, kun yritän tehdä tuolle raikuli-tytölle selväksi, että miten tulee käyttäytyä hampaiden kanssa ja mikä on sallittua.
Naapurit ovat varmasti ainakin kerran harkinneet tekevänsä minusta ilmoituksen eläinsuojeluviranomaisille. Emmalla oli yhdessä vaiheessa paha tapa syödä kiviä. Edelleen se syö ulkona mitään vaan eteen tulee, mutta kivet ovat jääneet nyt onneksi vähemmälle. Jos kivi/risu/keppi/heinä/ruohotuppo on tarpeeksi ihana, mehevä, maukas ja kiva pureskella, ei se luovu siitä. Emmaa ei pysty hämäämään edes namilla tai lelulla. Myönnän välillä kiskaisseeni napakasti remmistä, että "sitä kiveä ei syödä!". Joskus Emma pitää nostaa väkisin syliin ja kantaa paikalta pois, jotta sen ajatus luvattomasta herkusta katkeaisi edes jotenkin!
Yksi ilta käytiin periaatetaistelua siitä, kumpi päättää, koska mennään ulos. Emma olisi niin mielellään mennyt tuulikaapin ovesta läpi, mutta sain tehtyä selväksi, että se on minun ovi ja minä päätän koska siitä mennään. Emma oli hetkeä ennen käytetty pissalla ja kakalla, eli se vain olisi halunnut takaisin ulos syömään niitä kiviä...
Miten ihmeessä oot löytänytkin näin "kaukaisen" kirjotuksen :D
Kiitos hirmuisesti kommentista, hyvä kuulla että muillakin on ollut tekemistä sen kanssa että missä se kaappi seisoo.
Välillä on tuntunut pahalta olla niin hirmuinen pahis kun on kieltänyt kaiken, mutta tällä hetkellä kun koiralla on ikää se 15vko, niin ei enää juuri ole asioita missä se ei minua usko, eikä myöskään muutamaan viikkoon olla enää "taisteluita" käyty
Lähetä kommentti