Erilaista elämää

Nyt on sitten tätä koiranomistajan arkea takana se puolisentoista viikkoa ja jos jotakin on tapahtunut. Se suloinen pieni karvapallo joka vain nukkuin on runsaassa viikossa muuttunut aktiiviseksi pennuksi, jonka hampaat uppoavat kovin terävästi käteen ja hiuksiin ja hirviöksi jolle ei meinaa mikään riittää. On hienoa huomata että miten paljon viikkokin merkitsee näin pienelle pennulle.

Ensimmäisen viikonlopun jäljiltä tuntui että Hertta ainoastaan nukkuu, totuus tuli kuitenkin esille ensimmäisen viikon aikana. Erityisesti se tuntuu näkyvän nyt, maaseutuviikonlopun jälkeen. Erikoisia riehukohtauksia tulee, Hertta on ruvennut haastamaan leikeissä ja vähän ulkonakin laittaa vastaan että mihin ollaan menossa. Näistä kuitenkin tuntuu että päästään kyllä yli, vielä ei ulkona olla periksi annettu!

Maalla viikonloppu meni loistavasti, perjantai-ilta meni tutustuessa ja jopa syödessä! Lauantaina saapui paikalle uusia tuttavuuksia, kahden aikuisen, yhden lapsen ja koiran muodossa. Lapsukaisen ja Hertan välinen rakkaus tuntui syttyvän heti ja jollakin tasolla tuntui siltä että pentunen ymmärsi leikkijän olevan pienempi ja leikit oli aika rauhallisia (tosin valvonnan alla jatkuvasti että ehkä sekin vaikuttaa). Koirakaveri oli tällä kertaa varsin tyhjä arpa kun vanhempi koirarouva on enemmän kuin arka, tosin siinä näki sen että Hertta ei ole sellainen yli-innokas rämäpää vaan syttyy uutuuksiin vähän hitaamiin, sama kaava tuli esille kun tuo aiemmassa postauksessa ollut Elvis-herra kävi vierailulla. Leikki alkoi vasta hetken päästä kun Hertta ensin löysi sen mukavan olon.

Kun sunnuntaina palattiin kotiin, tuntui että Hertta oli aivan sekaisin ja itsellekin tuli sellanen olo ettei ehkä olisi vielä kannattanut viedä sitä pois kotoa. Mutta tehty mikä tehty ja kyllä tämä tästä. Tänään en saanut tuota yksinoloa nauhoitettua valitettavasti, mutta kotiin tullessani ulina oli päällä. Toisaalta kun kävin kaupassa niin muutamaa haukahdusta lukuunottamatta täällä oli hiljaista. Ehkä tässä vielä menee ja ensi viikolla pääsee sitten treenaamaan tuota yksinoloa erilaisesti kun ei ole tuota harjoittelua enää vaan voi olla poissa lyhyempiä hetkiä kerrallaan.

Viikonloppuna tuli huomattua jos jotakin ja samalla mietittyä että mikä on tulevan parin viikon ohjelma, tai siis tarkemmin sanottuna mitä pitää saada aikaiseksi ennen pääsiäistä kun silloin on seuraava maaseutumatka luvassa.

• lisää ulkoilua! lisää lyhyitä pissalenkkejä jotta sisälle pissaaminen vähenee
• rohkeammin muualle (laajennetaan vähän "lenkkialueita")
• bussia ja junaa, ensin ääneen totuttelua ja sitten kyytiin (PALJON JUUSTOA MUKAAN!)
• hihnatreeni, eli hieman erilaista palkkaamista jotta hihnassa joskus osataan kulkea niin kuin kuuluu
• Koiratreffejä! Hertan Peppi-sisko ottikin tänään yhteyttä joten jos sinne jollain pääsisi ja ehkä voisi käydä muuallakin
• Perustemppuja

Eiköhän tuossa ole reenaamista hetkeksi, enkä siis tuolla listalla tarkoita että ne tehdään yhtenä päivänä, mutta että nyt kun tavallaan aikaa tulee olemaan enemmän niin asioihin pitää panostaa!