Tänään tuli yllättäen luettua Belunan blogista että pikku pentusia on odotettavissa. :) Voitte ehkä kuvitella mitkä oli fiilikset kun henk.koht. odottelin että viikon päästä tällaisia uutisia voisi lueskella. hmm.. Nyt siis meikäläinen on ainakin puolittaisen askeleen lähempänä ensimmäistä koiraa mitä olin eilen.
Mutta kuten jo aikaisemmin olen saattanut mainita, monta mutkaa on vielä tässä edessä ennen kuin koiruus meikäläisen syliin asti pääsee. Ensinnäkin tosiaan pitää päästä Suomeen, toiseksi, saas nähdä mikä on kasvattajan analyysi kun tavataan ensimmäistä kertaa ;) hieman sitä tässä jännittelen kun kokemus tällaisista asioista on hyvin minimaalinen siis olematon.. Tapaamisen jälkeen pitää vielä odotella että pennut syntyvät ja sitten vielä kaikki paikat ristissä toivoa että juuri meikäläisen narttupentu syntyy...
Sen lisäksi että jo tuossa on odoteltavaa, niin koska kun olen asunut täällä saaressa viimeisen "vuoden" tarvitsisi pk-seudulta löytää kohtuuhintainen asunto missä saa pitää pientä karvakasaa; toki tässä olen vielä jonkun verran optimistinen, ehkä hieman liiankin kun viime kerralla asunnon sain jotenkin niin vaivattomasti. Mitäpäs sitten vielä, eipä kai, eiköhän tuokin tuossa jo alkuun riitä tuomaan vähän lisäjännitystä tähän muutenkin kammottavaan odotteluun ;)
Näin opiskelijana olen päässäni pyöritellyt tätä koiran hankintaa aika kauan ja pohtinut että onko tässä nyt yhtään mitään järkeä hankkia sitä nyt tai sitten että kun kyseinen rotu on kuitenkin niin iso ja mitä jos ja jos ja jos. Olen kuitenkin sen verran tässä puntaroinut asioita ja tullut siihen tulokseen että olen ansainnut koiran ja uskon että koirallakin tulee olemaan hyvä olla minun kanssani, ymmärrän toki jos ihmiset haluavat arvostella, mutta henk.koht. kuitenkin tärkeintä on se että kykenen hoitamaan koiran tarpeet ja toisaalta, itse oletan olevani asiantuntija siinä mitä koiran kanssa päivittäin tee kunhan pörrö ilmaantuu kun ne satunnaiset kuiskuttelijat jotka uskovat ison koiran kituvan pienissä tiloissa.. hmm..
Uskon että kyseinen fiilis on kohtuu monella koiranomistajalla joilla ei ole 200 neliötä sisätiloja tarjota koiralleen, mutta toisaalta, eipä se koira siellä sisällä sitä tilaa niin paljon tarvitse ja toisaalta, eipä ne ulkopuoliset tiedä mitä kaikkea omistajalla on tarjottavana koiralleen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti