Ruokaa ja lääkäriä :)

Eilen kävästiin Hertan kanssa lääkärillä kun nuo vatsa-alueen iho-oireet eivät nyt ole liikahtaneet minnekään. Nyt tuntui siltä että lääkäri oikeasti selvitti ja ihosta otettiinkin teippitesti ja vähän raaputettiin ja pohdittiin. Lopullista selvyyttä ei vieläkään saatu kun iho-ongelmille on niin monta aiheuttajaa. Koira on kuitenkin pirteä ja eloisa jajaja muutenkin täydellinen niin lääkärin mielestä olisi liioittelua antaa antibioottikuuri, varsinkin kun ruokakin on juuri vaihdettu, joten lähdettiin kahden putelin kanssa kotiin. Varsinaisena hoitona Pyodermia ja sitten helpottamaan shampoon kuivattamista humilac-öljyä minkä pitäisi helpata tuota ihoa sitten. Eli toistaiseksi mennään vielä ulkoisilla hoitokeinoilla ja katsotaan mihin niillä päästään. Sain myös ohjeet eliminaatiodiettiä varten - johon olemme tietyllä tavalla muutenkin menossa kun kerran tuo raakaruoka nyt aloitettiin niin lihat on tällä hetkellä possua ja kanaa, joten josko tämä tästä. Toivon edelleen kaikki paikat ristissä että kyseessä on joku ulkoinen allergianaiheuttaja, esimerkiksi kesän uimisista, mikä on jäänyt sitten jotenkin puolitiehen parantumisen kanssa. Sillä mikäli kyseessä on ruoka-aineallergia/muut uusiutuva allergia niin byebye pentusuunnitelmat :/ mutta vielä on toivoa ja siihen tässä nyt turvaudun.

Mutta asiasta iloisempaan, tai täytyy tuosta lekurikäynnistä vielä sen verran että lääkäri kehu hurttaa hirmuisesti - ja miksi ei olisi! Neitokainen oli kuin kotonaan, makoili lattialla, oli ystävällinen ja antoi tutkia kaikessa rauhassa. Lääkäri on ilmeisesti Whippetti-ihmisiä niin oli hauska kuulla että koirani on kuulemma kompaktin kokoinen ;) Ilmeisesti siis ei ole pullea kakara enää - kun nuo nektariinilapset on maailmalle saateltu niin ylimääräiset nesteet lähtivät lanteilta ja Hertta solakoitui silmissä :) Hienosti osaa siis käyttäytyä, olen hirmuisen onnellinen <3

Nyt sitten siihen RUOKAAN!
Raakaruokailu on nyt sitten aloitettu. Viikon verran mentiin nappuloiden loputtua pelkällä jauhelihalla ja kasvismössöllä ja keskiviikkona Hertta sai ensimmäiset broiskunselät..... Eikä mitään ongelmia!!!! Käsittämätöntä kun tuon kakaran vatsa tuntuu kestävän mitä vain, eli nyt vaikuttaisi siltä että tämä siirtymä on ollut pehmoinen ja ainakin Hertalle oikeanlainen.. Koira myös pureskelee luut mielestäni ihan hyvin, luulin sitä ahneemmaksi ja hotoksi, mutta ei, nätisti puree ennen nielemistä. Kertaakaan ei ole tullut mitää ylös ja tosiaan toisesta päästäkin kaikki on kunnossa. Nyt sitten ruokalista tosiaan muodostuu 600g broiskun selkää (ja koska 10kg loota ei riitä koko kk, niin haen ehkäpä siipiä) 340g sianjauhelihaa ja 100g kasvismössöä. Kasvista on siis hieman reilusti, mutta kysyessäni asiaa murressa niin sielläkin oltiin sitä mieltä että kasviksia ei sinällään pysty antamaan liikaa - ja siis kun tässä on 40g enemmän mitä ohjeissa :) Näillä nyt mennään ja katsotaan mihin kaikki asiat etenevät.

10kg Broiskun selkää

Tästä lähdettiiin :)

3,9kg kasvismössöä :)

Katselin viikonloppuna tuon koiran kaljuutta ja totesin että enpä taida heittää 65e messariin, kun koira on kaukana SA kunnosta. Katsotaan joskos sitten tammikuussa hipsitään Turkuun ja Lahteen, jos karvat ja iho on kunnossa. Joten minä hiipparoin messarissa sitten ihan yksinäni ihmisenä ja häiritsen stressaantuneita näyttelyihmisiä hiplaamalla heidän koiriaan :)

Tässä vähän kuvia viime viikonlopulta, käytiin vähän Vihdissä ja myös Johannalla kokeilemassa kärryjen vetämistä :)

Okra ja Hertta

Alma, Okra ja Hertta

Neidot

Näyttää ihan ammattilaiselta?

Koira lähti lapasesta

JEEEE!

ELÄMÄ ON IHANAA!

TÄÄ ON HIENOO!

VAUHTIA!

MÄKIN TUUN!

Kaikki yhes koos

Unikuva - tuo kieli oli jo ehtinyt kuivua ennen kun kun koira heräs - niin lutunen <3

Neiti poseeraa puistossa

Sit otetaan rennosti!

Ruttunaama

Kyllä se vaikka välillä osaakin olla niin hemmetin ärsyttävä niin onhan se niiiiiin mahdottoman ihana <3

Tänä viikonloppuna sitten suunnataan ihan oikeesti maalle, jos selvitään kesärenkailla tuo 200 kilsan matka :D

Hyvää viikonloppua!!!

Mitä Kuuluu?

Voih, meille kuuluu hyvää :) Kiitos kysymästä ;)
Muutoksen tuulet puhaltavat meillä, ainakin ruokakupissa - nimittäin meillä alkaa raakaruokinta kunhan palkkapäivä koittaa. Tällä hetkellä toki neiti syö jo jauhelihaa ja nyt kun nappulat viimein loppuivat tänä aamuna syödään sitten lihaa loppuviikko ja alkuviikko kunnes tantantaaaaa - mammalla on palkkapäivä ja nokka suunnataan kohti Mankkaata ja Murren Murkinaa.. Ostoslista on jo lähes tehty ja jokaista mahdolliselta metsästäjän tuntevaa ihmistä on pyydetty pitämään korvat auki josko saataisiin metsänelukoiden luita (ainakin ;) ) näin kun metsästyskausi on päällä.

Tällä hetkellä käytetty jauheliha on hyvin vaihtelevaa eikä mitään erityistä reaktiota ole tullut. Ajattelin kuitenkin nyt kokonaan raakaan siirtyessä keskittyä lihaisten luiden osalta aluksi potpot-kanaseen ja lihan suhteen varmaankin mennään possulla ja naudalla. Näillä alotellaan ja sitten kerran viikossa tungetaan kuppi täyteen fisua ja toisena päivänä taas sisäelimiä. Tällaisella ohjeistuksella pitäisi siis päästä alkuun.

Olen laskenut muutaman pääopukseni pohjalta että Hertan pitäisi syödä päivässä noin kilon verran sapuskaa! APUA! Noh, tästä aloitetaa - katsotaan, syksyn ja talven voisin kuvitella sen olevan sopiva määrä sillä tuntuu neiti käyvän koko ajan kierroksilla ja on aktiivinen, mutta kesällä saattaapi ruokaa saada vähän ainakin keventää sillä kontrasti vireydessä kesän ja syksyn välillä on ollut HIRVITTÄVÄ!
No mutta kuitenkin, lihaisia luita on suunnitelmissa antaa se 550-650g ja sitten lopusta 350-450g on noin 100g kasviksia. Määrä kasviksille on hieman ohjeistusta suurempi, mutta koska tuo neiti on hieman herkästi pulskistuvaa sorttia niin haluan pitää sen määrän suurena, minkä lisäksi käsittääkseni kasviksista tulevat vitamiinit ovat vesiliukoisia ja poistuvat suhteellisen helposti (??) No mutta kuitenkin, tämän lisäksi sitten neidolle on tarkoitus metsästää merilevää,lohiöljyä ja pellavansiemenöljyä jooooootta otetaan kaikki varmanpäälle :)

Katotaan miten lähtee rullaamaan ja miten läskiksi tuo tällä hetkellä suhteellisen hoikanoloinen neito saadaan :D :D ;) Tavoitehan sysksylle ja talvelle on saada kesän aikana surkastuneita lihaksia kasvamaan ja siis optimistisena suunnata kohti kevään näyttelyturneeta (jos rahat riittää edes muutamaan ;D )

Opukseni :)

Kevät vs Syksy

Ainiin, neiti karkas sitten kun hihna otettiin pois kuvauksia varten

Tämän päivän kuva :)

Pakastin tällä hetkellä ;D

Nyt kun viimein saatiin Hertalle nuo terveystulokset niin tietenkin unelmat mahdollisesta pentueesta ovat saaneet aivan uutta ilmaa siipien alle ja mahdollisia sulhoja tietenkin jo katsellaan haavekuvissa - mutta onneksi ei vielä olla siellä että tarvitsisi niistä enempää murehtia ;)

Kaiken kaikkiaan siis tällä hetkellä kaikki menee hyvin, Hertta askartelee silloin tällöin omia juttujaan - kuten levittää 2kg vehnäjauhoja pitkin makkaria, mutta ihana karvapallohan tuo on <3 Pitäisi jossakin vaiheessa orientoitua opettelemaan TOKO:n saloja.. Kun tuossa hämärän rajamailla lupasin että kyllä Hertalle TK1 hankitaan ;)

AINIIN! Me osallistutaan messariin tänäkin vuonna - tosin vain sunnuntaina, lauantaina meikäläinen lähtee kameran kanssa kyttäämään kehän laidalle upeita koiria <3

The Other Project

Sitä tajuaa joskus heränneensä horroksesta ja koko elämä muuttuu.. Näin kävi meikäläiselle maaliskuussa kun enemmän tai vähemmän tuli poltettua omat näpit ja vähän enemmänkin ihmissuhteissa.. Kiitos tämän herätyksen, siitä lähteneen sali-innostuksen ja muutoksen siinä miten näen itseni olen päässyt tähän:

Kuva ehkä kertoo enemmän kuin sanat, vaaka näyttää -20kg noin vuoden projektin jälkeen eikä loppua motivaatiolle näy... <3 HYVÄ MINÄ!

Ja miksi tämä tulee nyt tähän koirablogiin? Siksi että tuo ihana nalleroiseni, joka tosin itse on tällä hetkellä hieman kesäkunnossa, on suurin syy miksi mamma on tällä hetkellä paremmassa kunnossa kuin koskaan ja tulee jatkamaan huomattavasti tasapainosempaa elämää :)

Me ollaan siis rauhassa molemmat vielä pieniä pallukoita, mutta pikku hiljaa mennään timmimpään kuntoon - kaikki aikanaan ja varmasti. Hertan kanssa olisi talven aikana, josko terveys sallii, kasvattaa tuota lihaksistoa niin nyt syksyllä fribailun merkeissä ja harjoittelemalla yhdessä juoksentelua ja talven tullen sitten tarvotaan metsässä umpi hangessa - tavoitteena se että keväällä ollaan molemmat Sertin arvoisessa kunnossa ;)

Siinä meidän tavoite siis, kevääksi kuntoon :)

Kesää vietetty

Hola! Pitkästä aikaa taas saan aikaiseksi kirjautua tänne, meidän elämä rullailee mukavan leppoisasti eteenpäin - tosin ihottuman takia ollaan käyty lekurissa mutta sekin näyttäisi saaduilla mömmöillä menevän ohitse (ainakin nyt näyttää hyvältä!) muuten neitokainen pienoinen on päättänyt nyt elokuun alusta että on tarpeeksi kesä ja ruvennut sitten tiputtamaan karvaa ihan kunnolla.. Naku kun mikä mutta ihana silti.. Tässä kuvakimara kesältä:

Nakke <3

Ihanasti se punastuu <3

Mamma vei mun pallon!

Käytiin maalla - äitin kukat!

Viimein sain tämän oveen!

Ihana lääkäri kirjotteli meille näin :)

Mätsärissä käytiin - ihan ei vinttari-ihmistä napannut mun löntystäjä

Puistossa skarppina

Skarppi katse

Tassu <3

Tässä vähän turkkieroa - toukokuu&elokuu

Koiranpäivän kunniaksi!

Olemme edelleen elossa vaikka hiljaista onkin ollut :)
Elämä rullailee aika tasaiseen tahtiin eteenpäin, Hertan kerätessä massaa ja mamman yrittäen kovin päästä siitä eroon. Meillä tosiaan eletään tällä hetkellä hyvin rutiininomaista arkea ja viikonloput vietellään kovinkin pitkälti ystävän luona maalla missä on koirakavereita ja iso piha missä temmeltää. Tässä hiljaiselon aikana ollaan toki oltu edes vähän aktiivisia ja käyty muutamalla leolenkillä, tokoilut meiltä onkin pitkälti jäänyt välistä, monistakin eri syistä, ehkä suurin niistä on laiskuus kun perjantaisin työpäivän jäljiltä ei tuo ruuhkassa ajelu kovinkaan suuresti ole tätä emäntää kiinnostanut. Kevään näyttelytkin on mennyt vähän ohitse kun tuossa muutama ilmottautuminen meni umpeen pankkitilin huutaessa tyhjyyttään - ja toisaalta, tällä hetkellä Hertta on kovin "löysä", joten josko keskitytään sitten budjetinkin kiittäessä noihin loppukesän näytttelyihin.

Mutta siis lenkeillä ollaan oltu, tosin muutamat ennalta sovitut on jäänyt järjestämättä kun tuo neiti on ollut noiden juoksujen kanssa niin odottavalla tuulella niin en ole viitsinyt sitä hirmuisesti viedä urosten nokan eteen, kuitenkaan vielä ei ainakaan selkeitä juoksuja ole ollut. Jostain syystä en onnistunut nyt kaivamaan meidän lenkkikuvia mistään tähän hätään, mutta siis ainakin Helsingissä oltiin ihan hyvänkokoisella porukalla ja jos jossakin välissä kuvia tuosta tapahtumasta löydän niin laittelen myös tänne :)

Oltiinhan me tuossa maaliskuun viimoisena päivänä myös leojen erkkarissa ja ja ja.. Bister antoi meikäläisen pienoiselle hurtalle H:n, siihen ollaan ihan suht tyytyäiviä kun kun tuo tuomari tuntui olavan todella - siis TODELLA- tiukalla tuulella. Siinä mielessä harmittaa että ei ole Hertta varmaankaan ikinä käyttäytynyt niin hienosti kehässä mitä nyt tuolla teki, mutta minkäs teet - keritään me se ensimmäinen ERI nappaamaan sitten myöhemminkin :)

Tässä nyt kuitenkin kuvia meistä erkkarissa, kiitos Tiina näistä:

Muuten siis arki on hyvin arkea, tuhoomiset on pikku hiljaa vähentyneet ja ulinaa ei juuri enää ole, joten sillä suunnalla alkaa vihdoin helpottaa. Rokotukset käytiin uusimassa tuossa perjantaina ja panoa neidolla oli 48,5kg, ei mikään mahdoton siis :)

Viikonlopun ohjelmassa on Hertan vienti maalle kun mamma lähtee rellestämään ja tulevaisuudessa saattaapi olla niin että Hertta saa käydä tutustumassa johonkin paikalliseen koirahoitolaan, sillä tuossa on tulossa helatostaina sellainen reissu mihin koiraa ei mukaan voi ottaa :) Saapi nähdä mitä tässä nyt sitten saadaan aikaan, pitäisi ainakin varailla hoitopaikkaa ja käydä tutustumassakin, jottei sinne jääminen niin kamalan kamalaa olisi, mutta siitä sitten kun suunnitelmat selviää.

Ihanaa keväänodotusta kaikille, ja toivottavasti palataan asiaan seuraavaksi vähän nopsempaan :)

Iso Paha Kerrostalo.

Olen viihdyttänyt itseäni viimeisen vuorokauden lukemalla naamakirjasta keskustelua kerrostalosta ja ennen kaikkea ison koiran ottamisesta kerrostaloon. Ja siis jos jollain on vielä epäselvää, me asutaan kerrostalossa ja meillä EI ole hissiä. No mutta kuitenkin, yllättävän positiivisesti ihmiset ovat olleet sitä mieltä että kyllä ison koiran voi kerrostaloon ottaa, mutta monet toisaalta ovat sitä mieltä että missään tapauksessa ei.

Oma kantani on ehkä selvä - ison koiran voi ottaa kerrostaloon, ei koira varsinaisesti sitä tilaa sisällä ollessaan tarvitse. Meillä on sellainen onni käynyt että ensimmäiset 4kk Hertan kanssa yhteistä elämää elimme kerrostalossa missä oli hissi, joten aivan vauvana eivät nuo koiran paikat joutuneet rappusia ravaamaan, mutta kesällä kuitenkin muutimme ja nykyisessä asunnossa ei hissiä ole ja asumme vielä toisessa kerroksessa, joten rappusia tulee päivässä tuolle pienelle neitokaiselle jonkin verran.

Kerrostaloon koiran ottaminen ei toki ole mikään itsestään selvyys ja se ainakin omasta mielestäni vaatii tiettyä panostusta, jotta voi taata koiralle monipuolista puuhaa, kun se perinteinen reviirin vartiointi sun muu ok-talossa mahdollinen homma ei ole toivottavaa. Ensinnäkin tulee huomioida liikunnan määrä, kerrostalossa asuvan tarvitsee ehkä panostaa koiran liikuttamiseen enemmän kuin ok-talossa kun sitä omaa pelastavaa pihaa ei ole. Hertta viettää päivästä riippuen ulkona 2-3h, tottakai on päiviä kun käydään vain kolmella pienellä lenkillä, mutta toisaalta on päiviä, jolloin aika hurahtaa koirapuistossa ja lenkillä pidempäänkin. Näin ollen se noin 3min mikä päivässä menee rappusten ylös alas menemiseen, on varsin pieni osa koko liikuntamäärää.

Lisäksi meillä toimitaan aika pitkälti niin että suurimmat leikit leikitään ulkosalla, usein toisten koirien kanssa. Tottahan toki sisälläkin touhutaan, mutta jotenkin luonnostaan tulee nykyisin molemmille se että sisälle tultaessa mennään lepäilemään ja puuhastellaan molemmat omia juttujamme. Lisäki katson aina että koiralla on pureskeltavaa ja muuta touhuttavaa- ja vaikka kuinka varmistaisin sen että pureskeltavaa olisi - jalkalistat maistuvat aina paremmilta.

Toki, kaiken tämän jälkeen, en itse pentua tähän taloon ottaisi. Eli seuraava pentu tulee kun olemme siirtyneet maatasoon, osittain siksi että sisäsiisteyden opettelu on siinä varmasti mielekkäämpää. Saattaa toki olla niin että itken tämän vuoden lopulla ratkaisujani kun kuvautan koirani, mutta se on toisaalta sen ajan murhe. Kaiken kaikkiaan, kun osa tuolla keskustelussa on käyttänyt argumenttina sitä että mitä tehdä jos koira loukkaantuu tai joutuu esim leikkukseen. Siihen itse sanoisin että siinä vaiheessa on paljon muutakin asioita harkittavana ja mietittävänä kuin se että pystyykö koira menemään rappusia. Itse tuudittaudun myös siihen ajatukseen että siinä vaiheessa kun Hertta on oikeasti aikuinen ja lähenee jo veteraani-ikää, me ei asuta enää kerrostalossa.

Kaiken kaikkiaan, ison koiran ottaminen vaatii vain joidenkin asioiden muokkaamista ja hyväksymistä. Eikä se omakotitalo ole mikään itsestään selvä, paras vaihtoehto kaikille koirille - usein koiran onnellisuus on kiinni omistajasta, ei sille tarjotusta tilasta.

Minäkö muka huono koiranomistaja?

Tässä tullut jo jonkun aikaa itseäni koiranomistajana ja sitä miksi oikeastaan hankin tuon karvapalleron makaamaan keskelle lattiaa. Hetkeäkään en ole katunut koiran hankintaa mutta omia käytösmallejani kyllä. Välillä kun tulee pitkän työpäivän päätteeksi sekaiseen ja rikkinäiseen kotiin, niin se ketutus usein purkautuu niin että koira menee sekaisin ja on kummissaan omistajan käytöksestä. Muutenkin tuo kotiin tuleminen on ollut tähän asti hyvin kylmää - eli olen huomioinut koiran vasta kun tämä on rauhoittunut. Nyt kuitenkin on tarkoituksena muuttaa toimintamallia! Eli kotiin tullessani koira on ensimmäinen asia minkä huomaan ja huomiointi on iloista. Tarkoituksena ei ole vetää tätäkään överiksi mutta niin että omistajan kotiintuleminen on iloinen ja ihana asia.

Toinen asia minkä olen vakaasti päättänyt muuttaa on lenkillä käskyjen antaminen - kuukausi taaksepäin, tai oikestaan lumen tullessa, meidän lenkkeily oli pitkälti hyppimistä ja pomppimista ja vetämistä ja lenkit olivat jatkuvaa kieltämistä ja koko ajan tuntui menevän huonompaan suuntaan - kunnes taas otin sattumalta mukaan namit ja nyt hihnassa meneminen sujuu hyvin.

Kaiken kaikkiaan tällä hetkellä tuntuu että ilo yhdessä olemisesta on hieman karkuteillä ja tavoitteena on saada se takaisin. Sillä kaiken kaikkiaan haluan koirani kasvavan täysipäiseksi ja omistajaan luottavaksi kokonaisuudeksi. Nyt kun tuntuu että kaikki menee tietynlaisen negatiivisyyden kautta. Toisaalta kai se on jonkinlainen edistysaskel että itse ymmärtää tekevänsä väärin - sitä kun ei vaan voi koiralle selittää.

Kaikkea sitä ja tätä

Kaikkea on taas tapahtunut, käytiin muun muassa perjantaina pitkästä aikaa tokoilemassa ja tuntui sujuvan ihan hyvin tyttelillä.. Murrosikä tuntuu painavan tai sitten on koulutus jäänyt aivan unholaan kun tuntuu ettei tuolla koiralla ole yhtään yhtä käytöstapaa.. Vähän on koirapuistossa tullut myös sellainen fiilis että joskos tytteli olisi valmis pikku hiljaa aloittelemaan ekoja juoksujaa - itse toivon että josko vasta tammikuussa ;D

Lauantaina käytiin Hertan kanssa viettämässä Silverin 1v synttäreitä ja mukavaa oli, tytöt oli niin mutaisia ettei juuri aiemmin ole tämäkään sellaiseen suoritukseen pystynyt. Ja tietenkin koska synttäreille täytyy viedä lahja niin käytiin lauantaina paikallisessa Mustissa ja Mirrissä ja mukaan tietenkin tarttui itsellekin jotain, nimittäin uudet näyttelykamppeet. Lyhyt musta nahkahihna ja kromattu täyskurra - käytiin äsken kokeilemassa ja on hieman harjoiteltavaa tässä handlerilla nimittäin koira reagoi aika voimakkaasti kun vähänkin nykyäisi. Ei tietenkään ihme, mutta kun meillä on normaali panta sellainen suhteellisen leveä kangaspanta, niin tottakai tuollanen ohut metalli kiristää kaulassa vähän eri tavalla. Pitää siis pehmentää otteita aikasta lailla, jotta molemmilla on mukavaa kun seuraavaksi kehään mennään.

Seuraavaksi on ohjelmassa koiran punnitus - nimitäin Hertalla tulee 10kk ikää täyteen tänään! Viikonloppuna olisi tarkotus hilpasta Hyvinkäälle ja päästää koira uimaan koirauimalaan, lisäksi tässä vielä mietin että josko lähtisi Lietoon mätsäriin - tuomarina kun on Hertan kasvattaja ja mätsärissä olisi erikseen "harjoitusluokka" missä ei varsinaisesti kilpailla. Mutta saattaapi jäädä tuo reissu tekemättä, nimittäin toistaiseksi koiralta häviää kuulo joka kerta kun kasvattajaa tavataan :D Eli luultavasti seuraavaksi mennään kehään pyörähtämään itsenäisyyspäivänä johonkin pk-seudun mätsäriin, jos vähän tulisi harjoiteltua ennen joulukuun toista viikonloppua ja messarireissua! Messarin tavoitteet on päästä kehään ja kehästä ulos elävänä ;)

Hertta 9kk!

Ensinnäkin kuva ihanasta 9kk lapsukaisesta <3 Näyttelyvalmiina perjantai-iltana ;)

Paljon on tapahtunut ja jos ei kirjoita heti niin sitten se unohtuu ja näinhän se on taas käynyt.

Eilen, 20.10. käytiin korkkaamassa junnukehä Turun KV näyttelyssä ja ottaen huomioon että vanhoilla säännöillä oltais kisattu edelleen pennuissa niin tuloksena JUN EH, itse kun sieltä H lähdin hakemaan niin tulos on hyvä. Arvostelu oli seuraavanlainen: Feminiininen, pitkänomainen narttu. Ihana ilme. Voisi olla enemmän sukupuolileimaa. Mukava kaulalinja. Ahdas edestä. Riittävän syvä rintakehä. Pitkä lanne. Jyrkkä ristiselkä. Riittävä luusto. Heikot ranteet jotka näkyvät hyvin liikkeessä. Hauska luonne. Hyvin esitetty.

Eli hyvin kesken on mun lapsukainen ainakin edestä vielä - mutta ajan kanssa. Helsingin näyttelyn jälkeen pidetäänkin sitten pidempi tauko ja seuraavaksi ajattelin tunkeutua kehään vasta keväämmällä (lukuunottamatta maaliskuun leojen erkkaa)

Mutta tosiaan, niinhin kaikkiin muihin tapahtumiin. Leolenkki saatiin kasaan Nuuksioon 13.10 ja kuvia pääsee katsomaan tästä linkistä. Porukkaa oli siis hyvin liikkeellä ja tässä kuumeisesti mietin että mihin ihmeeseen seuraavalla kerralla! Jos jollakulla on hyviä ideoita lenkkeilymaastoksi uudellamaalla niin kertokaa ihmeessä!

Tämän lisäksi siis tämä eroahdistusjuttu on saanut hauskaa lisää kun olen tuossa kolmena päivänä äänitellyt koneella minkälaista mekkalaa koira yksin ollessaan pitää niin iloksi olen huomannut että huikeat 2 minuuttia on pisin aika kun koira on yhtenäistä mekkalaa pitänyt, näin ollen lapsukaiseni ei ehkä sittenkään ole niin ahdistunut että sille koiraterapeutille pitää soittaa.

Tuuloksen näyttelyn jälkeen hurttasella oli myös vatsan kanssa hieman ongelmia eikä millään tuntunut tasaantuvan, mutta canikur-kuurin jälkrrn olo tuntui tasoittuvan ja kulun viikko onkin ollut jo aivan normaalia,ehdin jo hieman huolestua kun yleensä tuo koiran vatsa on tasoittunut "itsestään" muutamassa päivässä.

Seuraavat suunnitelmat koiraelämän suhteen pitävät siis sisällään ensi viikonlopun kasvattajakurssin, mitä en varmaan pääse läpi, mutta menempä nyt kuuntelemaan. Kennelnimeä tuskin vielä hetkeen anon ja toistaiseksi vain kerään erinäistä tietoa siitä että mitenköhän ihmeellinen eläin tuo koira on, katsotaan sitten onko joskus niin valmis että oikeasti voi itseään kasvattajaksi kutsua. Lisäksi tosiaan lähitulevaisuudessa on tulossa tuo Helsinki voittaja-näyttely, kaiken pohdinnan jälkeen taidan tehdä niin että vien Hertan vain lauantaina kehään ja käyn sitten sunnuntaina itse katsomassa kehiä ja kiertelemässä ständejä, joskos sitten muutaman vuoden päästä mennään molempina päivinä kun vähän tietää mitä käsissä onkaan :)

Kaiken kaikkiaan pitää sanoa että viimeisen 9kk aikana elämä on muuttunut täysin, elän tavallista arkea ja toki osa muutoksista on koirasta riippumattomia, mutta voi sitä määrää uusia ihmisiä joita olen tavannut ja tulen tapaamaan kiitos koirani ja haave omasta pentueesta on noussut johonkin kauas tulevaisuuteen ihan realistiseksi ajatukseksi ja olen kyennyt tekemään asioita joita en ikimaailmassa olisi muuten uskaltanut. Ties mitä tuon koiran kanssa vielä saadaan aikaiseksi <3

Todellisuus arjesta

Pitkään on kirjottelut täälläkin ollut enemmän tai vähemmän jostain tapahtumasta tai yksittäisestä tilanteesta ja kirjoittelu tavallisesta arjesta on unohtunut aivan tyystin. Meidän arjessa ei nyt ole sen suurempaa ihmettelyä, mutta hieman olen alkanut epäilemään tuon koiran kohdalla eroahdistusta, nimittäin sillä on työpäivän aikana tapana pissiä asuntoon, toki onhan tuo melkein 10h pääsemättä uloskin, mutta jotenkin kun tuossa eilen testasin kotona ollessani niin 9,5h meni kätevästi ilman ulkoilua. Oli miten oli, niin nyt olen pyrkinyt muuttamaan koiran tiloja mahdollisimman epästressaaviksi, eli hankin tuon ferominohahduttimen ja päästin koiran makuuhuoneeseen työpäiväni ajaksi.

Toivotaan että tuo ongelma häviää viimeistään tässä kun tytölle vähän tulee vielä ikää. Hertasta on kuoriutunut myös sisustussuunnittelija ja hän onkin päättänyt että tähän asuntoon eivät jalkalistat sovi. Kaikenlaista pientä askarreltavaa neitokainen siis löytää yksin ollessaan. Positiivisena asiana kuitenkin on se ettei minkäänlaista ulinaa ole nauhoituksiin tallentunut kun silloin tällöin aina jätän koneen nauhoittamaan. Mutta tässä kun olen nyt kaksi päivää itsekin joutunut olemaan kotona ja koira on joutunut omasta jaksamattomuudestani olemaan pitkälti sisällä niin huomaa miten turhautunut tuollainen 8kk pentu voi olla kun ei pääse kunnolla ulos tai leikkimään.

Hertta alkaa myös näyttämään pieniä esiteinielkeitä. Joka paikkaan pitäisi päästä ja nenä maassa kävellään kaikki lenkit. Odotan tässä kauhulla sitä kun alkaa nuo ensimmäiset juoksut, mitä mun elämän iloa täynnä olevalle pikku hömpälle tapahtuukaan juoksujen jälkeen. Vastahan tuo oli niin hirmuisen pieni.

Kaiken kaikkiaan arki kuitenkin on ihan kivaa, tuntuu ettei vuorokaudessa ole tarpeeksi tunteja mutta onneksi viikonloput ovat täynnä sitten yhteistä tekemistä, mistä hyvänä esimerkkinä on lokakuu - ei yhtään vapaata viikonloppua ;)

Mitä mietin? Mihin sitouduin?

Jos joku jaksaa rollata aivan blogin alkuun, saattaa löytää syitä miksi valikoitui leo nykyisen koirani roduksi. Mutta vähemmän ehkä olen miettinyt mihin tulin sitoutuneeksi kun sen pienen 7vko pennun kotiini kannoin.
Tottakai ensimmäisenä on ne perusjutut - kyllä, ulkoilutan koiraani riittävästi - kyllä, pyrin kouluttamaan koirastani yhteiskuntakelpoisen - kyllä, sitoudun koiraani useaksi vuodeksi.. Oliko jotakin muuta?

KYLLÄ!

Monista ensikoiran hankkijoista mahdollisesti poiketen, harkitsin ja itkin koiranhankkimistani muutaman vuoden ja valitsin kasvattajani hyvin tarkasti - kiitos siitä kuuluu hyvälle kouluttajalle ja opettajalle joka tutustutti minulle ihmemaailman nimeltä KoiraNet. Kuitenkin jotakin muuta vastuulleni sain kun palleron hain.. Nimittäin kasvattaa koirani myös terveeksi - siinä missä omat elämäntavat ovat välillä hyvinkin retuperällä niin koiran ruokintaan kyllä on kiinnitetty huomiota, ehkäpä siksi että sitä panotettiin paljon keskusteluissa kasvattajan kanssa ja edelleen keskustelemme paljon siitä että miltäs tuo pieni koira tällä hetkellä näyttää ja uskoakseni kasvattaja on saanut tarpeelliset tiedot siitä missä jamassa koira on että jos jotakin olisi niin tieto minulle olisi jo kantautunut ;)

Lisäksi takana siintää ajatus tulevaisuudesta, jos joskus haluan sen kasvattajakurssin käydä ja mahdollisesti kasvattajanimen saada itselleni niin haluan että jo ensimmäinen koirani on laadultaan sellaista että kasvuun ja kehitykseen on kiinnitetty huomiota Tämä ei missään nimessä tarkoita että Hertasta nyt tulisi ns kantanarttuni vaan sitä että haluan kasvattaa ennen kaikkea kokemusta hyvästä tavasta "kasvattaa" koiraa.

Tiedän ottavani tiettyjä riskejä sillä että asumme kerrostalossa mutta tässä kaupungissa asumisessa on myös paljon hyviä puolia ja vaikka Hertta aikoinaan pelästyi ja ihmetteli liehuvaa pressua niin pelätköön kun länsimetron rakennustyömaa, katolta roskalavalle tippuvat lankut ja ruuhkainen länäri perjantaina eivät tunnu missään..

Se että mieteinkö koiraa hankkiessani tarkkaan sitä mihin OIKEASTI sitouduin, uskoakseni että ainakin jossain määrin kyllä. Tämän puolen vuoden aikana moni ajatus on saanut syvyyttä ja esimerkiksi alkuinnostus koiran kanssa monipuolisesta harrastamisesta on hieman laantunut - edelleen puuhastelemme sitä ja tätä mutta varsinaiset koulutettavat tottelevaisuusasiat ovat tällä hetkellä hieman retuperällä, mutta tähän toivottavasti tulee syksyn tullessa muutos. Kuitenkin koko ajan olen pyrkinyt sitoutumaan ainakin siihen että kun Hertta isona on suuri ja mahtava ;), niin mulla on käsissä miellyttävä ja terve koira niin mieleltään ja kropaltaan.


(Tulikohan nyt paasattua tarpeeksi )

Tänä aamuna rakastuin

Ensinnäkin eilen illalla viimein tajusin että mulla on koira, kyllä, mulla on ollut tietoisesti koira jo kolme kuukautta, mutta eilen illalla tajusin sen kuinka onnekas olen tästä mun ihanasta koirastani.

Tänään aamulla kuitenkin, siinä kun torkutin puhelintani sen tunnin verran (lomalla on ihanaa) niin viimein Hertalla meni hermo ja se tuli sängyn viereen. Hyppäsi sängylle ja rotkahti viereen makaamaan ja nousi vasta kun mulla oli hihna kädessä ja valmiina lähdössä aamupissalle. Se oli se hetki kun tajusin tehneeni enemmän kuin oikean ratkaisun - mulla on juuri sellainen koira kun halusin.

Olen siis rakastunut - koiraani <3

Se joka minusta ei pitänyt ikinä tulla...

...nimittäin näyttelyihminen.

Olen tykännyt pienestä asti käydä katselemassa koiria mätsäreissä kun aina vain sattui kohdalle, eli todellisuudessa maksimissaan kerran vuodessa, mutta ikinä ei harmittanut se että meidän edes mennyt Liisa-leo ei ollut näyttelykoira. Lisäksi olen ollut vahvasti näyttelyitä vastaan - miksi ihmeessä koirat pitää pistää kulkemaan ympäri kehää, ei niitä sitä varten olla tehty eikä ne millään voi nauttia siitä! Ikinä ei munkaan pitänyt viedä omaa hurttaa näyttelyyn, tai ainakin luulin kunnes kaveri ehdotti syksyn pimeinä hetkinä että hei, lähetäänkö maaliskuussa katsomaan Cruftsia... Ja siitä se sitten lähti...

Cruftsin jälkeen aloin hieman miettimään että mitä jos sittenkin, eihän tuo nyt näyttänyt niin pahalta - ainakaan kun leokehää oli katsomassa.

Cruftsin jälkeen kului kuukausia ja sitten olikin aika käydä Voittajassa messarissa.. Messarissa sitten alkoi tulla sellanen fiilis että oikeesti, nää koirat makoilee täällä ja käy pyörähtämässä kehässä ja vaikuttaa olevan ihan fine asia kanssa, osalla ehkä oli ihan kivaakin. Sen jälkeen sitten tuli sellanen olo että olisikohan se mahdollista joskus itsekin pyörittää omaa hurttaa messarin kehää pitkin.

Nyt ollaan siinä tilanteessa että omalla hurtalla olisi ikää jo päästä baby-luokkaan (5-7kk) mutta kesällä ei tunnu olevan inhimillisen matkan päässä mitään mihin pientä palleroa voisi kuskata.. HARMITTAA! Syksyllä sitten, syyskuussa löytyy ainakin pari näyttelyä ja ihan Helsingissä, mihin haluaisin mennä, mutta katsotaan löytyykö valuuttaa. Syksyllä ne viralliset näyttelyt on kuitenkin aloitettava sillä itsellä ei ole pokkaa mennä ja aloittaa vasta junnukehistä meidän näyttelyuraa.

Nyt olisi siis hirmuinen hinku päästä harjoittelemaan, muutamaan mätsäriin tässä kesällä varmaan vielä mennään, jotta tulisi tuota tuomarin läsnäoloa harjoiteltua - tyttelillä kun on ongelmia noiden hampaitten näyttämisen kanssa.

Mutta siis, ilmeisesti on mahdollista muuttaa mielipidettään, sillä nyt näen ainakin leojen osalta näyttelyt lähinnä kivana harrastuksena. Ehkä rotuvalintani on siinäkin mielessä helppo kun kyseessä on rotu jota ei tarvitse trimmailla ja joista jokainen yksilö on hyvin omanlaisensa eikä varsinaisesti kopio toisesta.

Lopuksi vielä kuvia Crufts 2011

Toivottavasti joskus mullakin on tollanen leo

Flyball

Nöffit

Rapsuttakaa

Uhanalaiset terrierit

Flatit rivissä

Ryhmäkehä

Rotukehien ympäristöä

Ryhmäkehää