Eli vihdosta viimein sain blogin aikaiseksi, vaikka eipä tässä kai ole mikään kiire kun tulevasta koirasta ei vielä ole mitään varmaa tietoa. Joka tapauksessa, tästä se lähtee, tai oikeasti projekti on lähtenyt alulleen jo marraskuussa eli noin puolisen vuotta sitten, tai siis se aktiivinen osa projektista.
Pääpointti on kuitenkin siinä että ensimmäistä koiraa tässä haeskelen ja toisaalta myös jollakin taholla varmasti odottelen, sillä marraskuussa tuli oltua ensimmäistä kertaa yhteen kasvattajaan yhteydessä asian tiimoilta ja loppujen lopuksi ollaan nyt siinä pisteessä että jos hyvin käy ja kaikki menee niin kuin elokuvissa niin ensimmäinen oma koira on kasvamassa koiruuden masussa.
Tarkoitus on siis hieman kertoilla fiiliksiä tästä odottelusta ja sitten jos niin onnellisesti käy että pentu minulle tulee niin kertoilla touhuista kunhan neitokainen kasvaa (ja kyllä, narttua tässä odotellaan).
Jaa että mitäkö rotua? Meikäläinen on tässä viimeisen muutaman vuoden aikana kahlannut läpi sekä omaa päätään että erilaisia nettijuttuja koiriin liittyen, ensin oli suunnitelmissa westie, sitten siitä kasvoi tolleri ja tollerin kautta päästiin kultsuun ja nyt ollaan päädytty leoon. Tiedän ettei ole otollista hankkia isoa koiraa jokseenkiin pieniin tiloihin kun se tässä opiskellessa vielä on ainakin vuoden verran edessä, mutta toisaalta, uskon siihen ettei se koira sitä tilaa sisällä niin paljon tavitse jos ulkona päästään olemaan tarpeeksi päivittäin. Tämäkin on asia josta jokaiselta löytyy oma näkemys ja kokemus, mutta itse haluan uskoa siihen että nyt on paras hetki hankkia koira jos sellainen nyt vain ilmaantuu.
Nii ja todellakin, ensimmäistä koiruutta tässä ollaan hankkimassa eli jokainen uusi päivä luultavasti tuo mukanaan uusia haasteita ja kommelluksia. Ihan noviisin tasolla en koirien suhteen ole kun on tässä koko pieni ikä tullut oltua tekemisissä haukkujen suhteen, ensimmäinen koira tuli meille ennen kuin menin kouluun - lansu, kyseisen neidon elämä oli kyllä varsin lyhyt kun pääsi itse kerran ulos ovesta (avasi itse, tai näin mulle on kerrottu) ja lähti haahuilemaan ja jäi auton alle. Omat kokemukset kyseistä tytsystä on varsin rajalliset mutta sitten kun olin siinä iässä että kouluun piti mennä niin meille hankittiin leo ja voi että, kun tästä neidosta aika jätti tuossa 2005 niin sydän oli palasina ja sitä on paikkailtu tässä jokunen vuosi.
Mutta ehkä se siitä, nyt mennään tässä päivässä ja omaa pupsia odotellessa. Ehkä se sieltä ja varmaan viimeistään heinäkuussa tulee tietoon se että saako meikäläinen pentusen;
toivotaan siis parasta ja pelätään pahinta ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti