Kaikki koiran joskus omistaneet tai tällä hetkellä omistavat varmasti samaistuvat siihen kun sanon että haavekuvat söpöstä pennusta karisevat nopeasti sen jälkeen kun torahammas saapuu kotiin. Tai jos ei ihan heti sen 7 viikkosen pennun kanssa, niin viimeistään sitten kun alkaa olla rokotusten aika ja koirasta kuoriutuu se todellinen piraija.
Henk.koht. olin koiran saadessani jokseenkin valmistautunut mihin tahansa vaihtoehtoon. Toki, alkuun koira tuntu vaan nukkuva, mutta jotenkin osasin odottaa että alkuun lähinnä kaveri makaa lattialla. Nyt sen sijaan Hertalla pitäs koko ajan olla hampaille jotain tekemistä, siis opparia saan tehä rauhassa - ei siinä mitään, edelleen rauhassa koirakin tykkää olla. Mutta välillä tuntuu että mikään ei niinko mee perille.
Toki, nyt kun taas tuntuu että itsellä on uusia työkaluja saada koira toimimaan oman mielen mukaan niin tää varmaan alkaa taas tuntuun järkevältä. Lisäksi olen päättänyt opparikirjotuksen loputtua parantaa koiran elämänlaatua, eli kahden viikon päästä on taas aivoissa tilaa kaikelle muullekin elämälle.
Kuitenkin, koira kasvaa kovaa vauhtia, lähistöllä asuvat ihmiset ihmettelevät aina satunnaisesti tavattaessa että onpa se kasvanut ja taitaa tulla iso koira. Niin tulee ja niin kasvaa ja toivottavasti meikäläinen kasvaa pikku hiljaa koiranomistajankin.
Huomenna onkin sitten koiranpäivä, tosin kennelliitto voisi pehmojen sijaan jakaa kakkapusseja - minä hakisin ainakin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti