...nimittäin näyttelyihminen.
Olen tykännyt pienestä asti käydä katselemassa koiria mätsäreissä kun aina vain sattui kohdalle, eli todellisuudessa maksimissaan kerran vuodessa, mutta ikinä ei harmittanut se että meidän edes mennyt Liisa-leo ei ollut näyttelykoira. Lisäksi olen ollut vahvasti näyttelyitä vastaan - miksi ihmeessä koirat pitää pistää kulkemaan ympäri kehää, ei niitä sitä varten olla tehty eikä ne millään voi nauttia siitä! Ikinä ei munkaan pitänyt viedä omaa hurttaa näyttelyyn, tai ainakin luulin kunnes kaveri ehdotti syksyn pimeinä hetkinä että hei, lähetäänkö maaliskuussa katsomaan Cruftsia... Ja siitä se sitten lähti...
Cruftsin jälkeen aloin hieman miettimään että mitä jos sittenkin, eihän tuo nyt näyttänyt niin pahalta - ainakaan kun leokehää oli katsomassa.
Cruftsin jälkeen kului kuukausia ja sitten olikin aika käydä Voittajassa messarissa.. Messarissa sitten alkoi tulla sellanen fiilis että oikeesti, nää koirat makoilee täällä ja käy pyörähtämässä kehässä ja vaikuttaa olevan ihan fine asia kanssa, osalla ehkä oli ihan kivaakin. Sen jälkeen sitten tuli sellanen olo että olisikohan se mahdollista joskus itsekin pyörittää omaa hurttaa messarin kehää pitkin.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että omalla hurtalla olisi ikää jo päästä baby-luokkaan (5-7kk) mutta kesällä ei tunnu olevan inhimillisen matkan päässä mitään mihin pientä palleroa voisi kuskata.. HARMITTAA! Syksyllä sitten, syyskuussa löytyy ainakin pari näyttelyä ja ihan Helsingissä, mihin haluaisin mennä, mutta katsotaan löytyykö valuuttaa. Syksyllä ne viralliset näyttelyt on kuitenkin aloitettava sillä itsellä ei ole pokkaa mennä ja aloittaa vasta junnukehistä meidän näyttelyuraa.
Nyt olisi siis hirmuinen hinku päästä harjoittelemaan, muutamaan mätsäriin tässä kesällä varmaan vielä mennään, jotta tulisi tuota tuomarin läsnäoloa harjoiteltua - tyttelillä kun on ongelmia noiden hampaitten näyttämisen kanssa.
Mutta siis, ilmeisesti on mahdollista muuttaa mielipidettään, sillä nyt näen ainakin leojen osalta näyttelyt lähinnä kivana harrastuksena. Ehkä rotuvalintani on siinäkin mielessä helppo kun kyseessä on rotu jota ei tarvitse trimmailla ja joista jokainen yksilö on hyvin omanlaisensa eikä varsinaisesti kopio toisesta.
Lopuksi vielä kuvia Crufts 2011
 |
| Toivottavasti joskus mullakin on tollanen leo |
 |
| Flyball |
 |
| Nöffit |
 |
| Rapsuttakaa |
 |
| Uhanalaiset terrierit |
 |
| Flatit rivissä |
 |
| Ryhmäkehä |
 |
| Rotukehien ympäristöä |
 |
| Ryhmäkehää |
2 kommenttia:
Moi!
Kaunis koira sulla :) Löysin ihan sattumalta tänne blogiin, kun googlettelin leonbergijuttuja. Oli sitten saman tien pakko kahlata koko blogi läpi, kun huomasin että meillä on aika samanlainen elämäntilanne. Mulle on tulossa Lionstar's kennelistä leotyttö parin viikon päästä. Asun itsekin yksin kerrostalossa (ja vieläpä Vantaalla :D) ja kyseessä on ensimmäinen oma koira. Olen viimeiset kolme vuotta reissannut väliä Lontoo-Suomi opiskeluiden takia, joten vasta nyt valmistuttuani ja Suomeen pysyvästi palattuani elämäntilanne vakiintui sen verran, että oli järkevää tehdä jotain konkreettista koirahaaveiden suhteen. Kyllähän tässä silti vähän jännittää, että miten tuollaisen jätin kanssa sitten lähtee sujumaan, kun meillä ei ole koskaan ollut edes lapsuuden kodissani isoa koiraa. Kiva siis lukea, että homma voi toimia myös kerrostalossa. Jään seurailemaan sun ja Hertan juttuja :)
-Sanna
Moi!
Voi että, onnittelut ihanasta pennusta ja ymmärtääkseni varsin loistavasta kasvattajavalinnasta :) Kyllä tämä kerrostaloasuminen toimii, mutta kun on tuon oman kanssa muutaman kerran saanu viettää maalla aikaa hieman pidempään niin kyllä sitä ajattelee että sisäsiistiksi opettaminen ainakin olisi siellä helpompaa. Mutta nyt kun mun tyttö on tän 5,5kk niin aika pitkälti on sisäsiisti - vahinkoja sattuu toki ja hieman varauksella odottelen noita 8h työpäivien tuloksia kunhan sitä työt vakituisesti alkaa mutta iän myötä varmasti loppuvat vahingotkin, kun se nytkin jo on selvää että sisälle tulee pissa vaan jos on ihan pakko. Onnea siis oman palleroisesi kanssa. :)
Lähetä kommentti