Jos joku jaksaa rollata aivan blogin alkuun, saattaa löytää syitä miksi valikoitui leo nykyisen koirani roduksi. Mutta vähemmän ehkä olen miettinyt mihin tulin sitoutuneeksi kun sen pienen 7vko pennun kotiini kannoin.
Tottakai ensimmäisenä on ne perusjutut - kyllä, ulkoilutan koiraani riittävästi - kyllä, pyrin kouluttamaan koirastani yhteiskuntakelpoisen - kyllä, sitoudun koiraani useaksi vuodeksi.. Oliko jotakin muuta?
KYLLÄ!
Monista ensikoiran hankkijoista mahdollisesti poiketen, harkitsin ja itkin koiranhankkimistani muutaman vuoden ja valitsin kasvattajani hyvin tarkasti - kiitos siitä kuuluu hyvälle kouluttajalle ja opettajalle joka tutustutti minulle ihmemaailman nimeltä KoiraNet. Kuitenkin jotakin muuta vastuulleni sain kun palleron hain.. Nimittäin kasvattaa koirani myös terveeksi - siinä missä omat elämäntavat ovat välillä hyvinkin retuperällä niin koiran ruokintaan kyllä on kiinnitetty huomiota, ehkäpä siksi että sitä panotettiin paljon keskusteluissa kasvattajan kanssa ja edelleen keskustelemme paljon siitä että miltäs tuo pieni koira tällä hetkellä näyttää ja uskoakseni kasvattaja on saanut tarpeelliset tiedot siitä missä jamassa koira on että jos jotakin olisi niin tieto minulle olisi jo kantautunut ;)
Lisäksi takana siintää ajatus tulevaisuudesta, jos joskus haluan sen kasvattajakurssin käydä ja mahdollisesti kasvattajanimen saada itselleni niin haluan että jo ensimmäinen koirani on laadultaan sellaista että kasvuun ja kehitykseen on kiinnitetty huomiota Tämä ei missään nimessä tarkoita että Hertasta nyt tulisi ns kantanarttuni vaan sitä että haluan kasvattaa ennen kaikkea kokemusta hyvästä tavasta "kasvattaa" koiraa.
Tiedän ottavani tiettyjä riskejä sillä että asumme kerrostalossa mutta tässä kaupungissa asumisessa on myös paljon hyviä puolia ja vaikka Hertta aikoinaan pelästyi ja ihmetteli liehuvaa pressua niin pelätköön kun länsimetron rakennustyömaa, katolta roskalavalle tippuvat lankut ja ruuhkainen länäri perjantaina eivät tunnu missään..
Se että mieteinkö koiraa hankkiessani tarkkaan sitä mihin OIKEASTI sitouduin, uskoakseni että ainakin jossain määrin kyllä. Tämän puolen vuoden aikana moni ajatus on saanut syvyyttä ja esimerkiksi alkuinnostus koiran kanssa monipuolisesta harrastamisesta on hieman laantunut - edelleen puuhastelemme sitä ja tätä mutta varsinaiset koulutettavat tottelevaisuusasiat ovat tällä hetkellä hieman retuperällä, mutta tähän toivottavasti tulee syksyn tullessa muutos. Kuitenkin koko ajan olen pyrkinyt sitoutumaan ainakin siihen että kun Hertta isona on suuri ja mahtava ;), niin mulla on käsissä miellyttävä ja terve koira niin mieleltään ja kropaltaan.
(Tulikohan nyt paasattua tarpeeksi )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti