Olen viihdyttänyt itseäni viimeisen vuorokauden lukemalla naamakirjasta keskustelua kerrostalosta ja ennen kaikkea ison koiran ottamisesta kerrostaloon. Ja siis jos jollain on vielä epäselvää, me asutaan kerrostalossa ja meillä EI ole hissiä. No mutta kuitenkin, yllättävän positiivisesti ihmiset ovat olleet sitä mieltä että kyllä ison koiran voi kerrostaloon ottaa, mutta monet toisaalta ovat sitä mieltä että missään tapauksessa ei.
Oma kantani on ehkä selvä - ison koiran voi ottaa kerrostaloon, ei koira varsinaisesti sitä tilaa sisällä ollessaan tarvitse. Meillä on sellainen onni käynyt että ensimmäiset 4kk Hertan kanssa yhteistä elämää elimme kerrostalossa missä oli hissi, joten aivan vauvana eivät nuo koiran paikat joutuneet rappusia ravaamaan, mutta kesällä kuitenkin muutimme ja nykyisessä asunnossa ei hissiä ole ja asumme vielä toisessa kerroksessa, joten rappusia tulee päivässä tuolle pienelle neitokaiselle jonkin verran.
Kerrostaloon koiran ottaminen ei toki ole mikään itsestään selvyys ja se ainakin omasta mielestäni vaatii tiettyä panostusta, jotta voi taata koiralle monipuolista puuhaa, kun se perinteinen reviirin vartiointi sun muu ok-talossa mahdollinen homma ei ole toivottavaa. Ensinnäkin tulee huomioida liikunnan määrä, kerrostalossa asuvan tarvitsee ehkä panostaa koiran liikuttamiseen enemmän kuin ok-talossa kun sitä omaa pelastavaa pihaa ei ole. Hertta viettää päivästä riippuen ulkona 2-3h, tottakai on päiviä kun käydään vain kolmella pienellä lenkillä, mutta toisaalta on päiviä, jolloin aika hurahtaa koirapuistossa ja lenkillä pidempäänkin. Näin ollen se noin 3min mikä päivässä menee rappusten ylös alas menemiseen, on varsin pieni osa koko liikuntamäärää.
Lisäksi meillä toimitaan aika pitkälti niin että suurimmat leikit leikitään ulkosalla, usein toisten koirien kanssa. Tottahan toki sisälläkin touhutaan, mutta jotenkin luonnostaan tulee nykyisin molemmille se että sisälle tultaessa mennään lepäilemään ja puuhastellaan molemmat omia juttujamme. Lisäki katson aina että koiralla on pureskeltavaa ja muuta touhuttavaa- ja vaikka kuinka varmistaisin sen että pureskeltavaa olisi - jalkalistat maistuvat aina paremmilta.
Toki, kaiken tämän jälkeen, en itse pentua tähän taloon ottaisi. Eli seuraava pentu tulee kun olemme siirtyneet maatasoon, osittain siksi että sisäsiisteyden opettelu on siinä varmasti mielekkäämpää. Saattaa toki olla niin että itken tämän vuoden lopulla ratkaisujani kun kuvautan koirani, mutta se on toisaalta sen ajan murhe. Kaiken kaikkiaan, kun osa tuolla keskustelussa on käyttänyt argumenttina sitä että mitä tehdä jos koira loukkaantuu tai joutuu esim leikkukseen. Siihen itse sanoisin että siinä vaiheessa on paljon muutakin asioita harkittavana ja mietittävänä kuin se että pystyykö koira menemään rappusia. Itse tuudittaudun myös siihen ajatukseen että siinä vaiheessa kun Hertta on oikeasti aikuinen ja lähenee jo veteraani-ikää, me ei asuta enää kerrostalossa.
Kaiken kaikkiaan, ison koiran ottaminen vaatii vain joidenkin asioiden muokkaamista ja hyväksymistä. Eikä se omakotitalo ole mikään itsestään selvä, paras vaihtoehto kaikille koirille - usein koiran onnellisuus on kiinni omistajasta, ei sille tarjotusta tilasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti