Nonniin, tänään sitten alkoi vesileijonien tokotreenit ja onnekseni pääsin aloitukseen mukaan - ensi viikko kun jää töiden vuoksi väliin. Asiaan, Hertta oli ensialkuu aivan hukassa että missä ihmeessä me ollaan! Mitä täällä on! Ja mitä noi toisetkin täällä tekee! Ja saako täällä leikkiä! Sitten kun se viimein tajusi että hei, mammalla on namia, alkoi hommat sujua!
Itse en osaa arvioida miten meidän toko sujui. Ihan kivaahan meillä oli, vaikka tuli vähän yllärinä se että miten paljon vaaditaan jo tällaiselta pieneltä koiruudelta. Ja ennen kaikkea aloittelevalta ohjaajalta, tosin, jotta joskus on tulevaisuutta pitäisi ehkä oppia asiat oikein alusta asti. Perusasennosta Hertta sai hyvää palautetta ja heti kun oma vauhti reipastui koiran seuraaminenkin parani. Tavoitteena tuon seuraamisen kanssa tulee itselle asettaa juuri tämä aloittelijoiden virhe - eli koiran katsominen! Eteenpäin kun ollaan menossa ;)
Samoin omaa hihnasta kiskomista pitäisi oppia välttämään. Ja koiran liiallista namittamista. Itselläni kun on tapana namittaa koko ajan. Nyt ajatuksena on se että namin saa vasta kun liike on loppu. Tosin - hieman mietein sitä että milloin tämän ikäisellä liike on loppu (ja rotuisella ;) ) Eli voinko edelleen namittaa esimerkiksi paikallamakuussa siinä vaiheessa jo kun laitan koiran maahan vai pitääkö oikeasti koiran malttaa odottaa palkkaa aivan loppuun asti. noh - katsotaan miten tämä tästä kehittyy.
Ensi kerralla siis vähemmän nameja ja hihnasta kiskomista ja enemmän vauhtia ja katsetta eteenpäin :)
Kyllä me joskus osataan vähän ainakin tokoilla :) JA jos ei muuta niin ainakin nyt on avattu taas yksi harrastus lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti