Prinsessani Mun!

(c) Tiina

Mitä kuuluu?

Kuten joku on saattanut jo huomata, tuohon tekstin viereen "mitä tulossa" osiolle on lisätty näyttelysuunnitelmat ensi kesän loppuun asti.. Ainakin toistaiseksi ajatuksena olisi noudattaa tuota aikataulua. Ensimmäisenä on siis Voittaja&Winnerin jälkeen suunnataan Turun KV näyttelyyn, alunperin oli tarkoitus pyhittää alkuvuosi ihan vaan olemiselle, mutta Turkuun koitetaan saada paljon Belunalaisia, joten tottahan toki mekin sinne sitten suunnataan :) Moose-iskäkin on ilmotettu, joten kiva nähdä herraakin pitkästä aikaa ihan kehässä. Turun näyttelyt tuntuvat olevan ajoitettu meidän kannalta hauskasti, kun viimeksi tuli tasan 9kk täyteen niin tammikuussa Hertta täyttää vuoden kyseisenä päivänä. Helmikuussa olisi ollut tuolla Viron puolella leojen erkka, mutta koska tämä meikäläisen jalka ei ole missään 100% kunnossa ja näyttelyitä näyttäisi muutenkin olevan tulossa niin jätetään se tällä kertaa välistä.

Maaliskuussa nokka suunnataan Kirkkonummelle leojen erkkaan ja toukokuusta eteenpäin ei ilmeisesti muuta tehdäkään kun kierretään näyttelyitä tai valmistaudutaan niihin :D Lisäksi suunnitteilla ensi vuodelle on paljon leolenkkejä uudellamaalla, muun muassa muutama kaupunkikävely ja sitten muutama muu lenkki.. Ennen kaikkea, Mallu, jos eksyt tänne, niin me voitas suunnitella että tullaan visiitille teille "etelä-hämeeseen" ja pistetään porukat yhteen ja isommalla porukalla lenkille sinne "teidän" huudeille.

Muuten meillä eletään suhteellisen peruselämää.. Meikäläisen saikku loppuu ensi viikon jälkeen ja pääsen takaisin töihin! Koiran kanssa ollaan lähinnä hengailtu koirapuistossa ja käyty nyt taas tokoilemassa - ja täytyy sanoa että ilmeisesti mun päässä on loksahtanu joku kohalleen koska Hertta alkaa pikku hiljaa ymmärtämään mitä tarkotan kun sanon Seuraa.. Jännää.. Kevään tullessa täytyy kuitenkin miettiä että josko sitä osallistuisi ihan johonkin "tavoitteelliseen" toko-ryhmään ja sitä kautta sitten lähtisi oikeasti hiomaan liikkeitä. Nyt on liian pimeää ja kiire että ehtisi tehdä kaikkea mitä haluaa.

Ensimmäisiä juoksuja tässä myös kovin odotellaan, ainakin yksi Hertan siskoista on juossut jo ja jos katselee puistossa poikien kiinnostusta niin eiköhän tuokin tuosta hetken päästä aloita.

Kun kaikki ei ookkaan enää ok

Hertta on päättänyt että enää häntä ei pompotella ihan miten vaan. Aiemminhan tää koiruus on ollut sellanen että kaikki menee ja jos joku sanoo jtn vastaan niin hän perääntyy ja pyytelee anteeksi. Nyt, oletan että johtuu iän mukanaan tuomasta varmuudesta, Hertta ei hyväksykään ihan kaikkea, tämä on tullut muutamaan kertaan esille koirapuistossa. Ensin tuli kinaa kepistä ja tänään huomasin että aivan kaikki painiliikkeet ei neitosen mielestä ollut mukavia. Toistaiseksi en ole mitenkään suunnattoman huolissani koska oletan että näin "murkkuikäisellä" tuo rajojen ja mukavuusalueen etsiminen alkaa - mutta täytyy toivoa ettei tuo neitokainen saa päähänsä lähteä riekkumaan tyhjästä..

Katsotaan miten tilanne tästä etenee..

10kk/42,5kg

"Synttäriposeerausta"

Koska viideltä illalla on jo näin pimeää

Kaikkea sitä ja tätä

Kaikkea on taas tapahtunut, käytiin muun muassa perjantaina pitkästä aikaa tokoilemassa ja tuntui sujuvan ihan hyvin tyttelillä.. Murrosikä tuntuu painavan tai sitten on koulutus jäänyt aivan unholaan kun tuntuu ettei tuolla koiralla ole yhtään yhtä käytöstapaa.. Vähän on koirapuistossa tullut myös sellainen fiilis että joskos tytteli olisi valmis pikku hiljaa aloittelemaan ekoja juoksujaa - itse toivon että josko vasta tammikuussa ;D

Lauantaina käytiin Hertan kanssa viettämässä Silverin 1v synttäreitä ja mukavaa oli, tytöt oli niin mutaisia ettei juuri aiemmin ole tämäkään sellaiseen suoritukseen pystynyt. Ja tietenkin koska synttäreille täytyy viedä lahja niin käytiin lauantaina paikallisessa Mustissa ja Mirrissä ja mukaan tietenkin tarttui itsellekin jotain, nimittäin uudet näyttelykamppeet. Lyhyt musta nahkahihna ja kromattu täyskurra - käytiin äsken kokeilemassa ja on hieman harjoiteltavaa tässä handlerilla nimittäin koira reagoi aika voimakkaasti kun vähänkin nykyäisi. Ei tietenkään ihme, mutta kun meillä on normaali panta sellainen suhteellisen leveä kangaspanta, niin tottakai tuollanen ohut metalli kiristää kaulassa vähän eri tavalla. Pitää siis pehmentää otteita aikasta lailla, jotta molemmilla on mukavaa kun seuraavaksi kehään mennään.

Seuraavaksi on ohjelmassa koiran punnitus - nimitäin Hertalla tulee 10kk ikää täyteen tänään! Viikonloppuna olisi tarkotus hilpasta Hyvinkäälle ja päästää koira uimaan koirauimalaan, lisäksi tässä vielä mietin että josko lähtisi Lietoon mätsäriin - tuomarina kun on Hertan kasvattaja ja mätsärissä olisi erikseen "harjoitusluokka" missä ei varsinaisesti kilpailla. Mutta saattaapi jäädä tuo reissu tekemättä, nimittäin toistaiseksi koiralta häviää kuulo joka kerta kun kasvattajaa tavataan :D Eli luultavasti seuraavaksi mennään kehään pyörähtämään itsenäisyyspäivänä johonkin pk-seudun mätsäriin, jos vähän tulisi harjoiteltua ennen joulukuun toista viikonloppua ja messarireissua! Messarin tavoitteet on päästä kehään ja kehästä ulos elävänä ;)

Girl just wanna have fun

JEE!

Tänään tuli tuomio, ei tarvise mennä leikkaukseen! Olen iloinen! Näin ollen siis messarissa juostaan koiran kanssa ihan yhessä jahka ihmeitä ei toipumisessa tapahdu!

Haaste

Noniin, sain nyt sitten jo toisen haasteen koskien blogia joten eiköhän tuo pidä täyttää.. ;) Kiitos vaan tästä Sannalle&Emmalle ;P

1.Miksi päädyit juuri tähän rotuun?

Pääsyynä oli kaiketi se että kotoa löytyi leo koko lapsuuden ajan. Tuo ihana Liisa, josta olen uskaltanut päästää irti vasta nyt kun viimein sain oman koiran tilalle on siis syypää tähän kaikkeen. Tuo kaikkea muuta kuin rotunsa valioyksilö jätti siis niin ison tassunjäljen sydämeen ettei vaihtoehtoja oikeastaan muita ollutkaan. Leossa tuntui myös olevan kaikki mitä itse koiralta juuri nyt tarvitsen; Seuraa, Rauhaa ja Kokoa. Täydellinen paketti kaiken kaikkiaan.

2.Miksi juuri kyseinen yksilö?

Hertta ei oikeastaan ollut oma valintani - tai kai se tavallaan olikin ;) Kasvattaja teetti pentutestin kaikille noille nappisilmille ja olin varsin tyytyväinen siihen sillä sitten ei ainakaan itse tarvinnut lähteä arpomaan että "mikä on söpöin". Hertta valikoitui minulle sitten monien ominaisuuksiensa kautta. Virallisesti pentutestin kautta Hertta minulle valikoitui, mutta totuus on myös se että kun kasvattaja pentulaatikossa minulta kysyi mikä pennuista on noussut suosikiksi niin mainitsin vaaleansinisen tytön - joka myöhemmin Herttana on tunnettu.

3. Miten keksit koirasi nimen?

Voi sitä prosessia.. Se alkoi jo kauan ennen kun tiesin että koska minulle on koira tulossa. Jos jonkinnäköisiä vaihtoehtoja tuli pyöriteltyä ja aivan alkuaikoina Hertta oli mukana mutta jonnekin se hävisi kunnes viimeistä harjoitteluani tehdessäni työkaveri sanoi Hertan vaihtoehdoksi.. Hertasta tuli sitten Hertta - tosin seuraavalla 20 nartulle olisi varmaan nimet valmiina jos noita lappuja jaksaisi jostakin etsiä.

4. Jos joskus ottaisit jonkun muun rotuisen koiran, mihin ehkä päätyisit?

hmmm.. Tätä olen tässä viime päivinä miettinyt sillä olen todennut että seuraavan ison koiran voin ottaa vasta kun pääsen pois kerrostalosta, joten ainut vaihtoehto olisi jotain vähän pienempää. Australianpaimenkoirat houkuttelevat ulkoisesti ja olemukseltaan hirveästi - ainut ongelma on ettei mulla ikinä olis niin paljon halua ja kykyä tuottaa järkevää toimintaan sellaiselle joten luultavasti molempien kuuppa sekoisi. Jättiroduista tuskin ottaisin muuta kuin leon, enimmäkseen perustan tämän käsitykseeni jättirotujen yleisestä terveydentasosta, jos se ei leollakaan nyt mitään priimaa ole, niin eipä kyllä muillakaan. Jos ajattelisi jtn ihan oikeaa miniä niin tuollainen tomera cairn voisi olla ihan hauska :)

5. Onko koirallasi jotain epäkoiramaisia tapoja?

Eipä oikeastaan, tuntuu että Hertta on varsin tietoinen siitä että on koira - ainut että välillä se tuntuu käyvän vähän hitaalla.

6.Milloin koirasi sai sinut viimeksi nauramaan? Mitä tapahtui?

Herttaa tulee naurettua joka päivä, ihan vaan siksi kun se on siinä. Eilen naureskelin sitä miten pieni sylikoira tuo 40kg painava karvalapseni onkaan <3

7. Mikä on pahin tuhom jonka koirasi on saanut aikaan?

APUA! Hertta on tuhonnut vaikka mitä.. Seinää, jalkalistoja (anteeksi vuokraisäntä).. Tämän lisäksi on maisteltu mamman mp3-soitinta, puhelinta.. parit lenkkaritkin on ollu ilmeisen namit. Vähän pöydän kulmaa.. You name it, she has done it.. :D Roskikset on myös tosi namnam..  Eli siis näin meillä..

8. Mikä on koirasi lempipaikka kotona?

Tuossa sängynpäässä tykkää unia ottaa, lisäksi kun vaan päästää niin parvekkeella se voisi varmasti viettää enemmänkin aikaansa.

9. Lempikuvasi koirasta

Jaa ja sitten pitäisi kai haastaa joitakuita onnellisia ;D

Jossu &Alma&Okra

Ninni &Milli&Nano

Riikka&Silver

Huomenissa palataan astialle sitten ja katsotaan mitä lääkärillä on sanottavanaan kun magneettikuvaan mennään..

Omistajan murtunut polvilumpio

Otsikko kertoo kaiken.. Sain viikko sitten 80kg juoksevaa leonberginpentua koipea päin ja tuloksena oli se että polvilumpio murtui ja nyt sitten määrittämättömäksi ajaksi saikulle. Toistaiseksi on annettu tämä kk sairaslomaa, mutta koska polvi joudutaan leikkaamaan ja ajankohdasta ei vielä tiedetä joten saattaapi mennä loppuvuosi tekemättä töitä.. Onneksi tuli vakkaripaikasta vuoden vaihteen jälkeen tehtyä suullinen sopimus edes, joten ehkäpä maailma ei romahda kokonaan.

Polvi ei onneksi ole kovinkaan kipeä, mutta sen verran pitää rajoittaa tuon koiran kanssa touhuamista että lenkit on kovinkin toistaiseksi kovin lyhyitä ja varmaankin koirapuistopainotteisia. Kunhan magneettikuvaus ja leikkaus saadaan tehtyä siirrytään sairastamaan maalle ja onneks sain paljon jo tarjouksia handlereista tuonne messariin.

Elämä kuitenkin on ja nyt mennään sitten päivä kerrallaan ja koitetaan molemmat soputua tähän ja toivottavasti viimeistään vuodenvaihteessa ollaan kunnossa :)