keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Olen onnellinen

Beluna

Päätelkää siis miksi :)

torstai 15. joulukuuta 2011

Kai sitten myös minä..

Kuten moni muukin koiraihminen on tullut huomanneeks, herra Millan on saapumassa Suomeen ensi vuoden puolella ja kyseinen herra herättää kaiketi kaikissa mielenkiintoisia tunteita. Itse olen hieman sitä sekä tätä mieltä. Olen monessa mielessä monella tapaa herrasen kanssa samaa mieltä esimerkiksi liikunnasta ja siitä että pitää olla säännöt ja rutiinit sun muuta, perus koiraihmiselle hyvin normaaleista asioista.

MUTTA, kyllä, en pidä siitä että koiraa pitää potkia - tai kaippa herra kutsuu jalkaliikettään joksikin muuksi - mutta itse näen sen potkuna. Enkä myöskään tykkää tyypin tavasta viedä koira pois perheeltä ja "parantaa" ongelmat näin. Tänään sattuin nimittäin niin että katselin ensin koirakuiskaajaa ja sen jälkeen isännän ja koiran käytöskoulua ja huomasin oikeasti sellaisen eron että Millan haluaa ensin huomattavasti enemmän parantaa koiran traumat itse ja vasta sitten laittaa herrasväen toimimaan, kun taas Victorialla näen enemmän menevän niin että hän näyttää ja sitten antaa ohjat mammalle ja papalle. Tosiaan, meistä on moneen veneeseen, mutta itse pidän enemmän Victorian tyylistä - tosin, näissä kahdessa julkkiskouluttajassa on paljan samaakin. Totta että Victorian sarjassa on taidettu yksi koira lopettaa, mutta itse näen asian myös siten että kaikkia ongelmia ei aina voida parantaa.

Palatakseni kuitenkin asioihin joita ehkä enemmän ihmettelen Millanin toimintatavoissa enemmän kun paheksun, nimittäin sen että miksi kaikkien koirien pitäisi osata toimia hänen törkeän isossa koiralaumassa - miksi kaikkien koirien pitäisi pystyä olemaan yli sosiaalinen.

Itse menisin mielelläni ilmaiseksi katselemaan että mitä tyypillä on sanottavaa, koska kyllä varmaan sieltä joitain ihan mielenkiintoistakin asioita tulee.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Haaveilua tuontikoirasta

Noniin, eli tämän vuoden maaliskuussa - olihan se maaliskuussa?- joka tapauksessa kävin elämäni ensimmäisessä oikeassa koiranäyttelyssä ja mistäpä muusta kannattaa aloittaa kun Cruftsista. Siellä sitten tietenkin pyörin päivän ympyrää ja välillä kuola valuen tuijottelin leoja ja kävin myös jututtamassa ilmeisesti sitä ainoata suomalaista alkuperää olevaa leo, tai lähinnä kaiketi kannattajajoukkoja. Näin Voittaja-näyttelyn jälkeen on tullut taas mietittyä tuota näyttelypäivää ja katseltua uudestaan että minkäslaisia koiria siellä Englannissa silloin näkyin nimittäin ihastuin tuon päivän aikana erääseen todella - todella vaaleaan leonarttuun ja päätinkin nyt sitten eilen illalla jäljittää että mitämissämilloin.

Ensinnäkin laitan tähän linkin missä tuo todella vaalea narttu näkyy:
http://www.youtube.com/watch?v=TuVCa6XJwns

Ostin tietenkin paikanpäältä aikoinaan sen paksun opuksen missä on osallistujalista ja mieleen oli jäänyt hämärä kuva siitä mikä sen koiran nimi oli, joten tuloksien kautta lähdin selvittämään ja mitä sieltä sitten löytyikään.

http://www.leonbergerstudbook.org.uk/debbollinby.htm

En mä sillä että ymmärtäsin noista lonkkanumeroista yhtikäs mitään, mutta sukusiitosprosentti on varsin ymmärrettävä, näin ollen eilen hautasin haikein mielin ajatukset siitä että joskus hakisin oman vaalean nartun Englannista. Enpä minä sillä että sitä koiraa olisi lähdetty hakemaan vielä lähivuosina, mutta nuo prosentit monen kohdalla ainakin hautasivat ajatukset edes tulevasta ja varmasti vaaleita löytyy lähempääkin, mutta eipä ole vielä tallustellut vastaan täällä kotimaisemissa.

Ainiin, ja tämä säälittävä koiraton koirablogi saa mahdollisesti itseensä jotkain sisältöä ensivuoden alkupuolella, mitään ei ole vielä varsinaisesti tiedossa, muuta kuin hitunen toivoa.

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Viikonloppu Messarissa

Sitä näin sunnuntai-iltasella usein tuntuu ettei turnauskestävyys riitä, tällä kertaa tunne tulee kuitenkin koiranäyttelyistä eikä mistään muusta. Kuten monet tuhannet muutkin, vietin viikonloppuni messarissa kytäten jos jonkinlaista karvaturria voittaja-näyttelyssä. Lauantaina rantaudun tuohon koiramaailman ihmeeseen vasta iltapäivällä ja ehdin vain nopeasti vilkuilemaan ympärilleni ja kuten monesti viikonloppuna tuli todettua - kusemaan hunajaa. Lauantain pääteema olikin toko, tai ainakin piti olla. Itse en ole muuta kuin pintapuolisesti tietoinen lajiin liittyvistä vaateista, toki jokseenkin on selvää ollut ettei se mtn lastenleikkiä ole. Siinä sitten uskollisen ystäväni kanssa katselin ja kommentoin suorituksia ja välillä vilkuilin ympärillä käveleviä koiria. Joka tapauksessa, iltapäivä meni rattoisasti siinä, kunnes sitten päädyimme seuraamaan areenalla pyöriviä ryhmä-arvosteluja.

Ryhmäarvostelut oli ja meni, ihan oli mielenkiintoista periaatteessa, mutta eipä sieltä ylhäältä katsomosta mitään näe. Sunnuntai aamuna suuntana oli taas Pasila ja messari, aamu yhdeksästä noin puol yhteen istua kökötin Leonbergi-kehän reunalla melkein itkien. Wuffet oli jotenkin niin uskomattoman hyvännäkösiä ja pääsääntösesti hyvin käyttäytyviä. Näin uroksissa paljon juuri niitä koiria joita olen astutusilmoituksista viimeisen vuoden aikana kuolannut ja muutenkin tuli kartoitettua suomalaisten leojen ulkonäköä. Tottakai mukana oli muutama ulkolainenkin koira, jotka tietenkin veivät ne parhaimmat sijat mutta mitäpä tuosta. Oli kuitenkin ihan käsittämättömän hienoa katsella niin monia rodun edustajia -  mukana oli toki muutama varsin raskaskin koira, mutta itse en nähnyt kovin montaa todella törkeästi liioteltua leo, toki en ole ammattilainen, mutta kuitenkin ja toisaalta pitää muistaa ettei leojen kuulu mitään pikku tirriäisiä ja kauhian sportteja ollakaan.

Mitäpäs muuta, olen hieman kahden vaiheilla onko minusta kiertämään kehiä kunhan oma koira joskus ilmaantuu, toisaalta ei, koska matkustelu näyttelyiden perässä on hieman hankalaa ilman omaa autoa, mutta toisaalta näen asian myös siinä muodossa että me ihanat ihmiset olemme päättäneet luoda niin monta ihanaa koirarotua että tietynlainen ulkoinen arviointi ei ole pahitteeksi jotta jokaisen oma puudeli on sen ´näköinen kuin kuuluukin. Lisäksi, onko sillä väliä onko toisten pussissa puhtaat jauhot jos omassa on? Ei sille voi mitään jos joku päättää esittää sairaita koiria ja ne pärjäävät ja niistä jalostetaan. Itse en halua näin toimia, mutta eipä muista juuri pysty siinä estämään.

Toki, mitä tulee näyttelyihin, kyllä moni olisi meikäläiset nistinyt katsomossa jos olisi kuullut miten ihanasti arvioimme pikkunäyttelytähtiä.